Retkeilyä ravintolapäivänä Savojärven ympäri

Tässä istuessani koneen ääressä kirjoitan yhteenvedon päivän puuhista -niiden moninaisuus hämmästyttää minua itseänikin, mutta se on tämä keväinen sää kun saa ihmisen innostumaan!

Aamupäivällä Matti ja Pihla osallistuivat Maukas matkailukesä -tapahtumaan Yläneen torilla. Jaossa oli Kuralan raparperimaan kasvustoa ja myynnissä Päivin tuoreita keittokirjoja.

Saksanpaimenkoiraharrastajat ovat kansoittaneet pihan ja pellon, heille tarjosimme ruokaa iltapäivällä. Sitten minä suihkaisin kiertämään Savojärveä, sillä Päivi piti ravintolapäivän kahvilaa Rantapihalla ja halusin lisäksi kiertää reitin kokonaisuudessaan. Viime kesän kierros oli hieman tynkä, muistelin, että raskausmahan raahaaminen pitkospuilla ei ollut hirmu kivaa. Nyt kävely kävi sujuvammin. Tauko Rantapihalla villivihannesletun kera oli maukas.

Kokonaisuudessaan kierros Savojärven ympäri on 6 km ja maastoltaan helppoa, kunhan tasapainoa löytyy pitkoksilla taiteiluun. Itseiassa ajattelin asiaa juuri erään kuljun kohdalla, että tässä ei paranisi katsella maisemia -ja juuri silloin takaani kuului molskahdus. Hilpihän se siellä ajatuksissaan tallusteli ja sai märän kylvyn. Tuli 7-vuotiaaseen neitiinkin vauhtia kun jalat kastuivat suoveteen, voi sitä hienohelmaa. Tässä muutamia kuvia reitin varrelta. 

Kuhankuonolta vielä pätkä vanhoja pitkoksia -uudet lankut ovat jo maastossa.

Keväistä kasvillisuutta Rantapihan lähistöllä.

Patikoija tauolla helpoin eväin -tuttu kokki otti vieläpä hövelisti kuvan!

Uusi reitinosa kulkee lähes koko matkan hyvin lähellä Savojärven rantaa.

Hilpi liikkuu pitkoksilla aika reippaasti, vaikka taitavat olla koiralle aika tylsää kuljettavaa.

Patikkaretki Pukkipalossa Kurjenrahkan kansallispuistossa

Mukavat kevätsäät ovat sittenkin täällä ja kävimme "ammatillisessa mielessä" testaamassa yhden pätkän Kuhankuonon laajasta retkeilyreitistöstä. Kiersimme Matin kanssa Pukkipalon aarnialueella kulkevan kierroksen, jolle matkaa kertyi 5,5 km. Olimme siis liikkeellä nyt vain kahden kerkeäjalkaisen aikuisen voimin, jotta saatoimme samalla testata ja arvioida reittiin kuluvaa aikaa. Tyttöjen kanssa retkillä ei kovin ripeästi edetä, eikä noin pitkiä reittejä voi vielä ajatellakaan.

Tämä Pukkipalon kierros on maastoltaan melko helppokulkuista (verrattuna vaikkapa Pirunkirkon patikkaan, joka on reitin osa lähempänä Kuralan kartanotilaa, maisemallisesti hieno, mutta maastollisesti vaativa). Osan matkaa kuljetaan metsätietäkin, mutta suurin osa reitistä on mukavaa vähäjuurista polkua suon laitaa mukaillen, paikoin pitkospuita pitkin.

Näköalapaikka Takaniitunvuorella

Ajellessamme kotiinpäin pistäydyimme vielä Savojärven rantaan, Karpalopolulle ja Kurjenpesälle. Järven rannasta kuului kummaa kurnutusta -rupikonnia kellutteli rantavedessä kymmenittäin!

Savojärven kurnuttajat

Kotona alkavat pihan kasvit puskea esiin ankean ruskeuden keskeltä, nurmikkokin vihertää, etenkin ne kohdat joissa pikkukäenrieska esittelee hentoja keltaisia kukkiaan. Sinivuokot ovat jo kukkineet tovin, valkovuokot ovat saaneet kunnon mättäät aikaan. Keltavuokkopaikka tarkistettiin Pihlan kanssa -avautumassa ovat! 

Päärakennuksen takametsikössä kevätaspekti parhaimmillaan -sini- ja valkovuokot ilahduttavat pilkistäessään lehtien keskeltä

Matti suorittaa viimeisiä kevätharavointeja kävellessään rantaan -tehokasta olla pitää!

Koiranhallin taukotilan kohennusta

Matilla on lista töistä, jotka tulee tehdä ennen ns. kevättöiden alkua. Tämä ei ollut listalla, mutta hyvä homma kuitenkin ajatellen erityisesti keväällä ja syksyllä meillä leireileviä koiraharrastajia. Koirahallin taukotilan lattialla päärakennukselta poistetut muovimatot saavat vielä uuden elämän! Ainakin tila tulee vähän valoisammaksi näin, vaikka mistään viihtymiskeskuksesta ei voidakaan puhua -ajanee asiansa kuitenkin.

Agilitykenttä on taas talvehtinut hyvin, tasaiselta näyttää vaikka märkää vielä on. Esteet ovat siis edelleen sisällä.

Ei tarvitse katsoa ilmatieteenlaitoksen karttoja kun havaitsee ikkunastakin, että jonkinsortin tulva-alueella ollaan, ei toki mitään Loimaan seutuun verrattuna. Meilläkin on nyt "järvenrantatontti", toivottavasti vain hetken aikaa.

Tämä keväinen harmaus ja märkyys ei välttämättä anna oikeaa kuvaa, miltä meillä kesällä näyttää. Niinpä viime viikonloppuinen hääparin tutustumiskäynti antoi minulle sysäyksen tehdä kuvaesite, jossa on maisemia ja kuvakulmia sekä ulkoa että sisältä, myös tanssiladosta ja majoitustiloista. Kolmen kesän aikana kuvia, joista valita, on jo kertynyt ja lisäksi valokuvaaja Martti Komulainen kävi ottamassa kuvia muutamista majoitustiloistamme -näitä päivitimme myös kotisivuillemme. Kiitos siis Martille!

Myös Turku-Säkylä tieltä 204 meille ohjaava kyltti on saanut uutta maalia ja opastaa kävijät nyt selkeämmin oikeaan. Tervetuloa!

Kevään merkkejä!

Luonnossa näkyviä kevään merkkejä tässä on odoteltu jo pitkään -vihdoinkin jotain havainnoitavaa! Matti tunnisti tänään ekonomin etevyydellä pihaltamme mustarastaan ja nokkosperhosen, minä näin taivaalla joutsenauran. Mahtavaa! Pitääpä lintuhavainnoista tähän vielä mainita muutama päivä sitten pihavaahterassamme vierailleet pyrstötiaisetkin. Muuttolinnuistahan ei ole kyse, mutta pyrstötiaiset, aina silloin harvoin kun niitä näkee, jaksavat ihastuttaa suuresti.

Eikös sitä tavata vitsailla grillikauden aloittamisella? Jonkin sortin grillikausi aloitettiin tänään meilläkin kun kävimme etupihalla seisovan pihagrillin kimppuun. Olemme jo pari kesää kypsytelleet ajatusta kesäkeittiöstä, joka olisi puutarhan puolella. Ensiaskel tähän suuntaan oli tietysti viime vuonna rakennetut uudet grillipaikat savusaunan edustalle ja Väentuvan viereen. Nämä on tarkoitettu asiakkaillemme. Nyt olisi vuorossa kotipuutarhan kesäkeittiö kasvimaan kupeeseen, kotiväen käyttöön. Saa nähdä koska päästään sitä sitten testaamaan -lumien sulettua päästetään muurari irti!

Tästä se lähtee! Purkuryhmän nuorempi jäsen yritti auttaa tiilien latomisessa lavoille, mutta totesi, että aika painavia -äiti auta!

Kevättäkö ilmassa -koiraleirikausi avattu

Suomessa tähän aikaan vuodesta yleinen puheenaihe lienee kevään edistyminen, tai tänä vuonna se, ettei mitään edistymistä tunnu tapahtuvan. Mattikin juuri tänään pohti, pitäisikö vielä lähteä lenkille sukset vai juoksutossut jalassa. Kävimme Pihlan kanssa tarkkailemassa tilannetta potkukelkalla ja olin sitä mieltä, että tiet ovat paikoin jo juostavassa kunnossa. Lenkiltä tullessaan mies puhisi kuitenkin väärää valintaansa. Hangessa tarpomiseksihan se oli osittain mennyt.

Paitsi pääsiäinen, meille hyvä kevään merkki on vuoden ensimmäinen koiraleiriporukka. Hilpihallin tilat tulevat näin keväällä tarpeeseen, ulkokentällä olisi vielä vähän turhan lumiset olosuhteet. Toivottavasti huhtikuun leireille tulijat saavat jo olla ulkonakin, vaikka epäilen, että märkää touhua se saattaa olla vielä silloinkin.

Hilpi kevähangilla

Kevättä odotellessa olemme käyttäneet hyväksi majoituksen kannalta hiljaisempaa aikaa ja teimme pientä remonttia. Omassa käytössämme oleviin huoneisiin saatiin vihdoin näkyviin alkuperäiset lattialankut -tästä olen haaveillut jo muutostamme asti eli yli kolme vuotta. Samalla makuuhuoneen seinistä poistettiin muovit ja mineraalivillat, tilalle hengittävät materiaalit. Hyvä sisäilma, parempi mieli, erästä tuttua mainoslausetta mukaillen.

Yläkerran majoitushuoneista Hedvigissä, johon tehtiin kylpyhuone jo kaksi vuotta sitten, oli edelleen vanhassa maalissa oleva lattia rakoineen ja maaliroiskeineen. Nyt myös tämä lattia maalattiin. Uulan pellavaöljymaalien kuivuminen kestää aikansa, mutta tanssikauden alkaessa maalinhajua tuskin enää tarkkanenäisempikään huomaa.

Lumien sulamista odotellessa voimmekin odotella kokkimme Päivi Lehtosen Kotipuutarhan keittokirjan ilmestymistä. Kyllä tässä vissiin vielä tovi menee, että raparperien ylituotantokausi alkaa, mutta niin vain se joka vuosi on päässyt yllättämään.