KURALAN KARTANOTILAN BLOGI - Majoitusta ja elämyksiä Varsinais-Suomessa

Helmikuu on jo pitkällä -talvea piisaa

2012-02-12T20:34:00.000+02:00

Niinpä on vain todettava, että vasta helmikuussa saamme aikaiseksi tämän vuoden ensimmäisen blogikirjoituksen. Aika heikko esitys, tunnustan. No, aihe tulee olemaan täällä jo useaan kertaan käsitelty metsurointi eli puiden kaatelu. Huomasin, että viime juttu käsitteli Tapanin päivän myrskyn aikaansaannoksia ja tämän jälkeen lisäsimmekin muutaman kookkaan kuusen keväiselle kaatolistalle. Jos myrskytuuli tuolloin olisi puhaltanut toisesta suunnasta, olisi saattanut kattopellitkin olla uudessa kuosissa. Meillä on jo pidempään ollut tarkoituksena harventaa talon takana olevaa metsikköä, mutta nyt minäkin hyväksyin parin ison kuusen poiston -tulevia puhureita ajatellen. Ilmastonmuutoksen edetessä myrskyjen todennäköisyyshän kasvaa, tuntukoon mutu-tuntumalla säät miltä hyvänsä. Onhan nytkin mukava lumi- ja pakkastalvi, mutta vääjäämätön tosiasia se ilmaston lämpeneminen on.

Tässä muutamia kuvia lauantailta, jolloin paikallinen metsuri kävi vinssiä käsittelevän poikansa kanssa kaatamassa ne puut, joita Matti ei taitojensa kartuttuakaan tohtinut kaataa (ja hyvä niin.)

Läjässä on Tapanina kallelleen jäänyt jättikuusi ja iso, yllättävän laho koivu.

Nyt tuli lisää valoa saliin!

Tässä puussa oli kolopesijäille hyvät olot -sikäli sääli.

Pihla ja Hilpi n. 150-vuotiaan jättikuusen rungolla.

Loppuvuoden tunnelmia

2011-12-31T19:22:00.001+02:00

Tapaninpäivän myrskyn sotkut on saatu raivatuksi, tuhojen korjauksesta ei kai sovi puhua, koska suurempaa vahinkoa ei syntynyt. Oksia pihalla oli sitten sitäkin enemmän. Vuoden toiseksi viimeisen päivän kunniaksi siis haravoimme eilen -kreivin aikaan. Tänään on ollut pakkasta ja lumihiutaleitakin putoillut, joten nyt olisi koivurisuja ollutkin vaikea saada enää kasaan. Pidemmittä puheitta toivotamme kaikille blogin lukijoille hyvää loppuvuotta ja turvallista tulevaa vuotta! Toivottavasti keksimme jotain kirjoitettavaa myös ensi vuonna -palautetta blogista otetaan siis mielellään vastaan, terveisin kirjailija-tonttu.

Komia kanto tästä jäi!

Kuusi jo siististi paloiteltuna ja oksatkin poissa nurmikolta. Taustalla Liisa haravoi koivunrisuja -huomaa, että tarvetta risujen poistoon on!

Seuraavana päivänä, koska kerran hommiin ryhdyttiin, miehet tapansa mukaan päättivät siistiä siinä sivussaa erään jo aiemmin tuomion saaneen pajun sähköjohtojen kyljestä.

Näkymä pellolle. Kiva, että nämä kauniit puut jäivät pystyyn.

Hannu risunuotion kimpussa. Lahot linnunpöntöt olivat hyvää sytykettä.

Savustetut tontut koirahallin valoissa.

Hyvää uutta vuotta! Muita raketteja meillä ei tänäkään vuonna ollut -vaikka ei ihan päästötön ole tämäkään versio.

Joulun rauhaa, taikaa ja Tapanin myrskyn dramatiikkaa

2011-12-26T22:24:00.002+02:00

Kuralan kartanotilan joulu on vietetty ja ainakin isäntäväki on erittäin hyvillä mielin onnistuneen ja varmasti mieliinpainuvan joulun jälkeen. Joulu jää mieliimme muutenkin kuin Tapanin myrskyn ansiosta: meillä oli ilo viettää joulua erittäin mukavien ihmisten kanssa leppoisassa ja välittömässä tunnelmassa. Nautimme hyvästä seurasta ja hyvästä ruoasta täydennettynä jouluisella ohjelmalla. Mukavan tunnelman ansiosta ei tiskaaminen ja ruoan laittokaan tuntunut yhtään raskaalta. Minusta ainakin tuntuu, että voisin viettää tuleviakin jouluja samalla tavalla! Täytyy kuitenkin vielä puhua Lauran kanssa ennen kuin lupaan varmaksi.

Joulurauhan julistuksen katselua ja kuuntelua Suomen Turusta

Tapaninpäivän aamuna heräsin autuaan tietämättömänä ulkona riehuvasta myrskystä. Aamupalapöydässä anoppi päivitteli kuinka oli valvonut yöllä tuntitolkulla kun sähköt oli poikki; minä tavoilleni uskollisena tokaisin että en kyllä ymmärrä miten sähköjen katkeaminen vaikuttaa nukkumiseen. Taisi hän mainita jotain myskyn paukuttamasta peltikatostakin. Minä ajattelin, että mitäs pienistä puuskista, on sitä nyt ennenkin tuullut. Mieleni muuttui kertaheitolla kun lähdin Hilpin kanssa aamulenkille: tuulen puuskat olivat niin voimakkaita että en ole moisia ennen kokenut. Pihamme suuret kuuset kallistelivat 20-30 asteen kulmassa ja näyttivät kyllä siltä että eivät voi kauaa kestä moista puhuria. Eivätkä kaikki kestäneetkään: yksi iso, arviolta 25-metrinen kaatui juurineen keskelle pihaa Kuralantien yli.

Klapeja tiedossa

Kuvan suuren kuusen lisäksi tontiltamme kaatui yksi pystyyn kuollut koivu, pari pienempää puuta, yksi suurehko kuusi katkesi keskeltä poikki lähellä tanssilatoa, yksi pienehkö mänty kaatui appiukon auton viereen hajoittaen vain sivupeilin ja koirakentän takaa pellon reunasta kaatui kaksi suurta kuusta, joista toinen sähkölinjan päälle. Siellä linjalla sen puun latva roikkuu tälläkin hetkellä, mutta meidän onneksemme se meiltä lähtevä sähkölinja. Linjan päässä olevat kaksi naapuria viettävät iltaa kynttilän valossa. Tavallaan voisi kai sanoa, että meillä kävi hyvä tuuri kun kaatuvat puut eivät hajoittaneet juuri mitään.

Yhtään kaatunutta puuta en kuitenkaan tänään ehtinyt raivaamaan kun piti sananmukaisesti sammuttaa ensin tulipalo. Yöllisen sähkökatkon seurauksena tuli oli päässyt hakelämpökeskuksen hakesäiliöön ja se piti isännän työn touhussa koko valoisan ajan ja vähän päällekin. Menin aamulla tarkastamaan lämpökeskuksen tilanteen ja totesin, että pannu oli sammunut. Tarkemmin tilannetta tutkailtuani totesin lieväksi kauhukseni, että pannun tuli oli hiipinyt säiliön puolelle kahdesta varojärjestelmästä huolimatta. Sillä hetkelllä oli vielä sähköt päällä ja yritin pakkosyöttää haketta säiliöstä kattilaan. Se sai palon eloon ja tarkistusluukusta alkoi tupruta savua reilunpuoleisesti. Soitin elämäni ensimmäistä kertaa yleiseen hätänumeroon. Viitisen minuuttia jonotettuani ja kuunneltuani, että hätäkeskuksessa on ruuhkaa, ajattelin vain että onneksi ei ole suurempi hätä. Miettikääpä vain jos olisi oikeasti iso hätä, tyyliin sydänkohtaus tai iso verenvuoto, niin kyllä siinä olisi hermoissa pitelemistä kun luurista kuuluu "hätäkeskuksessa on juuri nyt ruuhkaa, olkaa hyvä ja odottakaa". Eivät sentään kertoneet, että hätäilmoituksen voi tehdä Internetissä! No, pääsin sinne läpi kohtuullisessa ajassa ja palokunta tuli paikalle erittäin ripeästi. Hydraulisesti avautuva kattokin saatiin raolleen hetken ponnistelun jälkeen ja vettä pönttöön. Hetken päästä vielä lisää pönttöön ja palo oli taltutettu. Mulle jäi jälkivalvonta ja hakesäiliön tyhjennys - ei muuta kun lapio kouraan ja säiliötä tyhjentämään. Siellä oli haketta noin 5-6 kuutiota, joten kyllä siinä tunti jos toinenkin tuhraantui ennen kuin säiliö oli kutakuinkin tyhjä ja samalla varmuus siitä, että missään ei enää kyde. Tässäkin onnettomuudessa oli kaikesta huolimatta onni matkassa ja vaikuttaisi siltä, että mikään ei hajonnut. Todennäköisesti kuitenkin huomenna selvittelen hakekattilaan jauhesammutukseen perustuvan varojärjestelmän hankkimista.

Joulun tuoksua se on maalin hajukin!

2011-12-10T09:42:00.001+02:00

Remonttikuvien reaaliaikainen päivittäminen jäi, koska edellisiltana lattian maalaus meni sen verran myöhäiseksi, yötöiksi suorastaan. Eilen taas kameran akku loppui ennen kuin ehdin tietokoneen ääreen. Mutta nyt siis lattialankut maalattuna toiseenkin kertaan ja valmiilta alkaa näyttää -jee. Huomasimme muuten, että uusi huippuimuri vie maalinkatkut aika tehokkaasti taivaan tuuliin. Olisipa se ollut käytössä jo silloin kun Manifestihuoneen lattia maalattiin!

Seinät kunnossa, lattia maalattuna tässä vasta ensimmäisen kerran.

Kurala sai jouluilmeen eilisen talvimyrskyn ansiosta. Kuistin vasemmalla puolella oleva kynttilätön ikkuna johtuu siis maalatusta lattiasta.

Roskisvaja jouluasussaan.

Remonttitempaus alkoi -taas

2011-12-08T10:42:00.001+02:00

Olemme jo jonkin aikaa suunnitelleet hankkiutuvamme eroon omien huoneidemme muovimattolattioista. Viime keväänä Hedvigin huoneen lattialastulevyjen alta paljastuneet vanhat ja hyväkuntoiset lattilankut nakuttavat tasaisin väliajoin mielessä; jospa näidenkin lattioiden alta löytyisi jotain vastaavaa! Päätimme aloittaa sitten eilen pikkuhuoneesta, joka on toiminut Pihlan leikkihuoneena. Tässä lyhyt kuvasarja paikallisen "remonttireiskan" tehokkuudesta.

Jalkalistat poistettu, nyt jännittää, mitä maton alta löytyy.

Mattokerroksia oli kolme, joista ensimmäinen näytti mielestämme 1950-lukulaiselta.

Siitä vaan maton riekaleet ulos ikkunasta. Valkoinen "putu" on tasoitetta, joka lähti onneksi kohtuullisen helposti, joskin pölyisästi.

Tilanne eilen illalla klo 22, näyttää jo melko erilaiselta!

Perinteistä jouluruokaa on jo maistettu!

2011-12-03T18:20:00.001+02:00

Tosiaan, joulukuu on alkanut, sanoisinko syksyisissä merkeissä. Eilen vasta laitoimme muutamien omenapuiden ympärille verkot, vaikka tuskin viimevuotisen kaltaista lumitalvea on nyt tulossa. Viime talvenahan meillä oli mökillä käynyt niin, että jänöt olivat syöneet nuoret omenapuut verkkojen yläpuolelta, hankikannon ansiosta.

Olemme ehtineet tarjota jo muutaman joululounaan, sellaisen perinteisen laatikoineen ja kinkkuineen. Päivi on toki suunnitellut aiheesta hieman modernimpiakin versioita. Itsekin pääsimme maistamaan eri sortteja, vaikka hyvin asiakkaille ruoka on maittanut. Meillä kotona vankka suosikki on aina ollut lanttulaatikko eli porilaisittain lanttuloora, joka oli erityisesti isänäitini spesialiteetti. Mummin käydessä vanhaksi isäni olikin jo tovin huolestunut, miten jouluiselle lanttulooralle nyt käy. Äitini ei ole oikein ns. keittiöihminen ja muistan hänen erään yrityksensä, jota aikoinaan kuvailtiin kirveen kanssa syötäväksi. Minä sitten yritin muistella mummin ohjeita, jotka olivat " riittävästi voita ja kermaa". Kohtaloni jokavuotuisena lanttulooramaakarina sinetöitiin muistaakseni joskus toisena opiskeluvuotenani. Tulin siis joulun viettoon suoraan keittiöön ja aloin hajustaa taloa keitetyillä lantuilla. Siinä se joulun tuoksu on! Kuten tunnettua rosollipunajuuretkin levittävät kiehuessaan ainutlaatuista aromia.

Samoja haisuja on haisteltu Kuralankin keittiössä, sillä valmistamme tietysti nytkin joululaatikot alusta alkaen periaatteella 'noudetaan lanttu laarista ja aletaan halkoa'. Täytyy kyllä sanoa, että kun pilkkoo niitä vasta kolmansia rosolliaineksia, alkaa väkisinkin miettiä pitäisikö jostain oikaista. Totisesti rosolli ei ole mikään pikaruoka kun sen aloittaa sillä, että punajuuret saapuvat kellarin perukoilta. Ehkä juttuun saisi juhlavuutta Händelmaisella teemalla ja muunnelmilla - Kaarlejoen luomupunajuurien tulo. Joulun tunnelmaa keittiöön tuo kyllä lantunlemua paremmin Päivin keittelemä glögimausteliemi ja yhdessä harjoittelemamme joululaulut. Uskon, että tässä atmosfäärissä jaksan punajuurten ja porkkanoiden pilkkomista jatkossakin, eihän periaatteistaankaan voi tinkiä.

No, suomalaisen joulu- tahi muun perinneruuan ei ole tarkoituskaan olla salamana valmista jokapäiväistä apetta. Onhan jouluvalmistelut perinteisesti aloitettu hyvissä ajoin, kuten Koiramäen talvi -kirjassakin kerrotaan. Mietin, että todennäköisesti joulu pääsee tänäkin vuonna jollain tapaa yllättämään minut, mutta toivottavasti positiivisella tavalla. Ainakin valmisteluvipinää riittää!

Kokkimme Päivi Lehtonen loihtimiensa jouluruokien sivutuotteena.

Marraskuisia mietteitä mainonnasta

2011-11-11T19:49:00.001+02:00

Syksyn synkän ilmoja ihmetellessä käynpä täälläkin toteamassa, että kovin niukaksi on käynyt tämä blogin päivitys. Liekö syynä siis se tuttu aiheiden puute. Oman mittapuuni mukaan mitään kovin mullistavaa ei kartanotilan arkeen ole näin syksyn mittaan kuulunut. Syystöitä, asikastilaisuuksia, ihan todellinen loma sekä puutarhan syysruopsutusta. Vaikka päivät ovatkin jo kovin kovin lyhyitä, iloitsen aina siitä, kun pääsen valoisaan tai ainakin valoisimpaan aikaan ulos puuhaamaan milloin mitäkin. Se on yksi tämän työn ehdottomista plussista.

Pikkujoulukauden ja joulun lähestymisen huomaa paitsi kalenterista myös siitä, että erilaisten ilmoitusmyyjien ja hyväntekeväisyyskerääjien joukko on jälleen aktivoinut. Mietimme usein markkinointiasioita, ja erityisesti mainostamisen efektiivisyydestä olisi kiva saada tarkempaakin tietoa. Tuntuu, että jos jonkilaiset joulujulkaisut eivät ole niitä tehokkaimpia, vaikka onhan kaikki näkyvyys toki eduksi. Mielestäni on tärkeää noudattaa omia periaatteitaan ja arvojaan myös siinä, millaisissa yhteyksissä yrityksemme on mukana ja saa näkyvyyttä. Niinpä tartuimme lukuisista mainostajien ja tuenkerääjien joukosta meille itsellemme läheiseen ja päätimme ryhtyä Suomen luonnonsuojeluliiton kannatusyritykseksi.

Tässä vielä muutama marraskuinen valokuva, jotka kertovat puolestaan syystunnelmia.

"Ihme taapero, ei se irrota tästä märästä kuraisesta lelusta" tuumii Hilpi.


Ravistetaan loput lehdet puista!


Sumuisia ilmoja on marraskuussa piisannut. Tässä näkymä Turuntielle päin.

Syystöitä pihamaalla

2011-10-04T20:09:00.001+03:00

Ties montako juttua täällä blogissa on aiheesta puiden kaato, mutta nyt saadaan eri näkökulma puuasioihin. Tänään on nimittäin istutettu lukuisia puuntaimia. Sitähän puutarhanhoito on, yritetään vimmatusti saada kasveja kasvamaan tietyissä paikoissa ja toisista paikoista niitä nyhdetään tai kaadetaan pois.

Rantamökeille johtava tie, joka kulkee peltojen välistä sai tänään reunalleen pihlajia. Matti ja Hannu olivat tietysti hommissa ja mukavan kokoisia taimia löytyi talon takametsiköstä, jonne niitä oli vartavasten metsänraivaustoimissa jätetty.

Pihlajakuja perutettu! Huomaa professionaalit tukikepit kangassuikaleineen, kestävät lähemmänkin tarkastelun, sen verran keskustelua oli oikeasta sitomistavasta.

Kun vauhtiin oli päästy, ei pieni sadekaan haitannnut. Kuivurin tienvarteen istutettiin vielä kaksi saarnia ja yksi vaahtera, toisen siellä luonnostaan kasvavan seuraksi. Yritettiin jättää riittävästi väliä. Matti mittaili, että yhdenkin pihassa aukealla paikalla kasvavan saarnin latvuksen leveys on jo 15 metriä. Vaikeintahan puiden istutuksessa onkin ennakoida vuosikymmenten päähän.

"Saarnit kyydissä. Matin mietteitä: "Jaha, mihis mää ny nää puut tällään?"

Koirakentän pellonpuoleiseen reunaan olemme jo aiemmin miettineet aitaa, joka toimisi näkösuojana Turku-Säkylä-tielle päin. Olen kokenut kerran kauhun hetkiä, kun Hilpi lähti metsäjäniksen perään pellon poikki, suoraan kohti valtatietä. Se kertakin oli liikaa, vaikkei tämä tapahtunutkaan agilitytreeneissä vaan joskus iltahämärissä, ties milloin. En tiedä olisiko aita silloinkaan auttanut, mutta ei näkösuojasta haittaakaan ole. Agilityssähän koira keskittyy lähinnä ohjaajaan, aidattu alue ei silloin ole välttämätön. Nyt kuitenkin pellon ja agilitykentän rajalla on hyvä alku kuusiaidaksi. Pidetään peukkuja, että pikkutaimet selviävät ensimmäisestä talvestaan. Uusia on kyllä helppo löytää paikkaistutuksiin, sillä nuokin satakunta tainta löytyivät noin 15 neliön kokoiselta alueelta. Kuvaa uudesta aidasta ei valitettavasti saatu, koska kameran akku hyytyi juuri tätä ennen. Ehkä sitten myöhemmin, kun taimet erottuvat kooltaan taustalla olevasta sänkipellosta...

Vielä odotellaan syysmyrskyjä, että päästään varsinaiseen syyshommaan, haravointiin. Sitä täällä luonnollisestikin riittää. Kun varrotaan lehtien putoilua, ehtii miettiä vaikka joulua. Jouluvalmisteluja ei ole vielä aloitettu, vasta suunnitelmat hiottu. Laitoimme siis nettisivuillemme ja Facebookiin tietoa täysihoitojoulupaketeistamme, joiden ohjelma ja ruokailut on suunniteltu rauhallista ja perinteistä joulunviettopaikkaa etsiville. Kuusentaimia kaivellessaan Matti katsasti jo pikkujoulukuusiksi sopivia yksilöitä, varsinaista joulukuusta pitää sitten ehkä etsiä muualta kuin omalta pihalta. Pitäisiköhän nyt aloittaa projekti vuoden 2026 joulukuusen kasvattamiseksi?

100. koirarotu Kuralan kartanotilalla!

2011-09-24T22:04:00.001+03:00

Olemme pitäneet kirjaa meillä vierailleista koiraroduista lähinnä omaksi iloksemme. Kirjanpito ei ole aukoton ja on hyvinkin mahdollista, että joku rotu on vilahtanut meiltä ohi tai sitten minä en ole tunnistanut sitä. Lauralla tuskin sellaista vahinkoa on päässyt käymään, mutta häneltäkin on voinut jäädä jokin rotu huomaamatta. Jos olet meillä vieraillut koirasi kanssa eikä koirasi rotua löydy alla olevasta listasta, niin otamme tiedon kernaasti vastaan ja lupaamme täydentää rotulistaa aika ajoin.

Tänään meillä oli Jättitassujen leiripäivä ja bongasimme Pihlan kanssa sadannen koirarodun varsin hauskalla tavalla. Landseer istui farmarivolvon kuskin paikalla ja oli laittanut hätävilkut päälle - ehkä koira näin varmisti että tuli huomatuksi. Tuskin se kuitenkaan tiesi, että sadannen rodun yllätyspalkinto olisi saattanut yhtä hyvin päätyä vihikoiralle, jonka läsnäolosta kuulimme lounaalla ojentaessamme lelua ja luuta landseerin omistajalle. Vihikoirasta tuli näin ollen 101. rotu ja autoileva landseer sai kunnian olla sadas rotu.

Meillä ei ollut erityisiä odotuksia tai tavoitteita aloittaessamme rotujen listaamisen, mutta näin jälkikäteen arvioiden uskaltaisin sanoa, että tuskin olisin etukäteen ennustanut että sata eri koirarotua tulee täyteen vuoden ja yhdeksän kuukauden jälkeen. Ei voi olla muuta kuin iloinen saamastamme hyvästä vastaanotosta koiraharrastajien parissa! Tietenkään emme jää laakereillemme lepäämään vaan koko ajan yritämme kehittää palveluitamme ja mietimme mikä voisi olla nykyistäkin paremmin.

Tämän pitemmittä turinoitta lista tähän mennessä Kuralan kartanotilalle vierailleista koiraroduista:

amerikan bulldog
appenzellinpaimenkoira
australiankelpie
australianpaimenkoira
australianterrieri
basset griffon vendeen petit
beagle
beaucenpaimenkoira
belgianpaimenkoira groenendael
belgianpaimenkoira lakenois
belgianpaimenkoira malinois
belgianpaimenkoira tervueren
bichon frise
bokseri
bolognese
bordercollie
borderterrieri
bostoninterrieri
bretoni
cavalierkingcharlesinspanieli
ceskyterrieri
chihuahua lk.
chihuahua pk.
cirneco dell etna
cockerspanieli
collie pk.
collie sk.
cotton de tulear
dalmatiankoira
dobermanni
englannin springerspanieli
entlebuchinpaimenkoira
espanjanvesikoira
eurasier
fieldspanieli
glen of imaalin terrieri
hollanninpaimenkoira lk.
hovawart
irlanninsetteri, punainen
irlanninterrieri
jackruseelinterrieri
keeshond
kerrynterrieri
keskikokoinen villakoira
kettuterrieri sk.
kiinanharjakoira
kleinspitz
kooikerhondje
kultainennoutaja
kääpiöpinseri
kääpiösnautseri
kääpiövillakoira
labradorinnoutaja
lagotto romagnolo
landseer
lapinkoira
länsigöötanmaanpystykorva
löwchen
mittelspitz
mudi
mäyräkoira kk.
mäyräkoira pk.
newfoundlandinkoira
norwichinterrieri
novascotiannoutaja
papillon
parsonjackruseelinterrieri
pinseri
polski owzarek nizinny
pomeranian
portugalin vesikoira
portugalinpodengi, pieni
pumi
pyreneittenpaimenkoira lk.
rhodesiankoira
rottweiler
saksanpaimenkoira
saksanseisoja lk.
samojedinkoira
schapendoes
schipperke
sealyhaminterrieri
shetlanninlammaskoira
sileäkarvainen noutaja
skotlanninterrieri
snautseri
staffordshirenbullterrieri
suomenlapinkoira
suomenajokoira
suomenpystykorva
suursnautseri
tanskandoggi
thai ridgeback
walesinterrieri
valkoinen länsiylämaanterrieri
valkoinenpaimenkoira
vehnäterrieri
welsh corgi pembroke
vihikoira
volpino italiano
yorkshirenterrieri

En uskalla vieläkään luvata tunnistavani kaikkia yllämainittuja koirarotuja, mutta monta olen oppinut!

Suunnistusharjoituksia kisojen jälkeenkin

2011-09-11T16:09:00.001+03:00

Kaksi kolmesta lähialueen isosta suunnistuskilpailusta on tältä vuodelta kilpailtu ja kolmaskin, kakkosryhmän keskimatka Pöytyän Kolkkisella, kilpaillaan tulevana lauantaina. Uusien yrittäjien näkökulmasta tähän vuoteen osunut arvokisojen putki Pöytyällä ei olisi voinut paremmin osua. Pääsiäisenä oli tupa täynnä FinnSpringissä kilpailleita ja viikko sitten sama toistui veturina ykkösryhmän SM-pitkä. Kisaviikonloppujen lisäksi leireilijöitä on riittänyt kiitettävästi ja kaikki yhteen laskien Yläneen metsissä on tänä vuonna juossut huomattava määrä pihkaniskoja. Ja mikäs on juostessa kun sekä maastot että kartat ovat huippuluokkaa!

Ensi vuonna lähiseudulla vedetään isompien kisojen osalta henkeä, mutta kokonaan ilman kilpailuja ei sentään tarvitse olla kun rastijahti järjestetään tämän vuoden FS-maastoon naapurissa. Vuonna 2013 kilpaillaan sitten jälleen SM-mitaleista kun Rasti88, Loimaan Jankko ja Punkalaitumen kunto järjestävät SM-yökilpailun Alastarolla. 2015 puolestaan FIN5-suunnistusviikko järjestetään meiltä parinkymmenen kilometrin päässä Mynämäen Hirvijärvellä. Unohtaa ei tietenkään sovi joka syksyistä Oravatonnia ja Varsinais-Suomen perinteisiä kevätkilpailuja. Kilpailuja aivan lähellä ja hieman kauempana siis riittää tulevaisuudessakin. Ja niin riittää harjoituksiakin Kuralan kartanotilan harjoitustarjonnassa.

SM-kisan karttapainatusten yhteydessä painettiin finaalimaastoon myös 11,5 kilometrin mittainen pitkän matkan harjoitus tulevia leiriharjoituksia silmällä pitäen. Radan on suunnitellut SM-kisan miesten radat tehnyt Olli "Opa" Mattila ja siinä on useita oikaisumahdollisuuksia. Tämän lisäksi kartanotilan isäntä suunnittelee SM-karsintamaastoon viuhkaharjoituksen, joka tämänhetkisen suunnitelman mukaan tarjoillaan kymppitonnin tulostekartalla, koska mielestäni 1:15 000 soveltuu tarkoitukseen huonommin. Kahden SM-maastossa olevan treenin lisäksi Aution Päivi suunnittelee FinnSpring-maastoon viestiharjoituksen ja rastinottoharjoituksen, kumpikin 1:10 000 tulostekartalla. Kaikille rasteille viedään heijastimet, joten esimerkiksi 10Milaleiriä ajatellen puitteet ovat kunnossa ja maastotyyppikin hyvin lähellä samaa.

10Mila 2012 karttapala - harmaalla avokalliokuvauksella tämä voisi olla SM-maastosta.

Kartanotilalle muuton jälkeen olen lenkkeillyt satunnaisen epäsäännöllisesti eikä mistään harjoittelusta voi edes puhua. Lisäksi 2009 syksy meni kantapääleikkauksesta toipuessa eli nyt on kulunut jo yli kaksi vuotta siitä kun viimeksi harjoittelin säännöllisesti. Osa tämän kauden vähistä kilpailuistani on kuitenkin mennyt harjoittelemattomuus huomioiden selvästi yläkanttiin ja niinpä tässä onkin taas alkanut tehdä mieli maltillisesti palata harjoittelun pariin. Mistään vakavasta uudelleen satsauksesta ei kuitenkaan ole kyse, mutta hyvä tavoite voisi olla riittävän hyvä kunto 10Milan aloitukseen. Tyyppimaastojakin kun on aivan tässä vieressä! Katsotaan miten äijän käy.

Terrierimäistä kesänviettoa

2011-08-15T21:42:00.004+03:00

Tästä blogipäivityksestä tullee nyt koosteenomainen, sillä jo tovi on vierähtänyt aiemman terrieriporukan vierailusta, heinäkuun 31.päivä. Silloin pienet ceskyterrierit viipottivat pihamaallamme ja seurakseen rotuyhdistys oli tänä vuonna kutsunut sealyhaminterrierit. Molemmat koirarodut ovat aika harvalukuisia Suomessa, "siileistä" saatiin uusi rotupinnakin. Tanssiladon pihamaalle oli soviteltu näyttelykehä, jossa järjestettiin molempien rotujen epävirallinen erikoisnäyttely. Sää oli mitä parhain kesäsää, ei liian kuumakaan. Perinteinen cesky-juoksu kipitettiin tänä vuonna koivukujalla. Kissat olivat kaikonneet pusikoihin jo hyvän aikaa ennen sen aloittamista.

Vauhtinäyte ceskyterrieriltä.

Viime viikonloppuna pellolla ja kentällä "rymysi" staffeja eli staffordshirenbullterrerierejä, olipa joukossa muutama entlebuchinpaimenkoirakin. Mekin saimme tutustua uuteen koiralajiin, powerdogiin. Siinä koirat vetävät taakkaa, kiskovat vetopatukkaa ja ajavat maata pitkin kulkevaa säkkiä takaa. Powerdog-harrastaja Tuomo Vehnilä oli virittänyt vetolaitteensa viereiselle heinäpellolle ja se näytti sopivan hyvin tähän tarkoitukseen. Pellolla lojuva säkki näytti ihan haaskalta ja näin olivat ilmeisesti lähietienoon kotkatkin päätelleet, sillä lauantaiaamupäivällä näimme peräti kolmen uljaan linnun kaartelevan taivaalla. Hilpikin olisi päässyt kokeilemaan, mutta emme lopultakaan ehtineet kokeilla koko touhua, vaikka se olisi ollut mielenkiintoista. Erityisesti vantterille staffeille vetolajit olivat selvästi omiaan. Hilpi ehkä olisi korkeintaan paimentanut säkkiä.

Innostuin kokeilemaan floristin kykyjäni tempomalla satunnaisia kasveja pihaltamme, tällainen oli tulos. Puuha oli kivaa!

Tänään on taas "palattu arkeen", vaikka melkein kaikki päivät ovatkin työpäiviä, jollain tapaa. Viinimarjojen keruu-urakka on suoritettu riittävällä tarkkuudella. Matti innostui vielä karsimaan viinimarjapuskat, rankalla kädellä, niin että ensi vuonna on sitten helpompi keräillä. Aina saa päivitellä, miten nopeasti kasvit kasvavat, mutta ehkä ensi vuonna ei koukita marjoja aivan maata viistäviltä oksilta. Lähdenpä tästä vielä vähän pakastushommiin.

Korkeanpaikan työskentelyä

2011-07-27T21:35:00.000+03:00

Matin mielessä on selvästi jo useamman viikon ollut eräs tietty näistä lukuisista tekemättömistä töistä: ilmastointitötterön asentaminen katolle talon eteläpäähän. Tämäkin homma juonsi juurensa yläkerran remontista, jossa sai kyytiä myös entinen "vaakamakkara" ilmastointiputki, jonka hormivaikutus oli takuulla olematon, ainakin hämähäkinseiteistä päätellen. Jos ovat maanviljelyshommat ilmoista kiinni, niin oli tämäkin. Alkuviikosta säätiedotuksia tutkittuaan mies kuitenkin havaitsi ilmat suotuisiksi ja vuokrasi tiistaiksi Ramirentiltä nosturin. Ei sillä katon harjalle ulottunut, koska jo katon lape on monta metriä leveä, mutta ulottuvuutta saattoi lisätä tikapuuviritelmällä. Turvavaljaat sentään oli lainattu naapurista. Nämä vaatimattomat työturvallisuustoimenpiteet eivät aivan vakuuttaneet minua, mutta vannottuaan, lähinnä omalle äidilleen, ettei putoa, kapusi tämä kaikkien alojen erityisasiantuntija katolle. Minä ja anoppi pakenimme paikalta, katsominenkin huimasi. Parin tunnin kuluttua ilmastointitötsä oli kuitenkin paikoillaan ja mies turvallisesti maassa.

Eteläpäässä katolla ei ole mitään tasannetta, joten nosturi oli välttämätön. Turvaköysi oli sidottu nostimen koriin; mies olis pudotessaan kai jäänyt roikkumaan lappeen reunalle. Onneksi tätä ei tullut testattua.

Taas oli Avantille kätevää käyttöä!

Nosturin siirto oli tietysti oma, hitaanlainen operaationsa. Pitihän laitteen paikallaoloa hyödyntää sekä rännien siivouksessa ja paikkauksessa että mm. koirahallin kattolämmittimien ruuvailussa. Talvella yksi lämmittimistä oli rämähtänyt alas roikkumaan johtonsa varassa, nyt Matti tarkisti kaikkien muidenkin kiinnitykset. Iltapuhteena oli vielä yhden pystyynkuolleen koivun kaato. Matin metsurin taidot ovat selvästi karttuneet, mutta lisähaastetta oli käytellä moottorisahaa nostimen vaappuvassa korissa.

Oksat pois! Ensin alhaalta ylöspäin ja sitten latvasta takaisin. Yleisö jännitti riittävän etäällä.

Tämä torso jäi paikoilleen ainakin toistaiseksi. Katsotaan miten silmä tottuu näkymään.

Loppu rungosta jätettiin pystyyn hyönteisille ja kolopesijöille. Tämä oli hyvä mahdollisuus monipuolistaa pihamme elinympäristöä ja lisäksi vältyttiin vielä suuremmalta sahan pärryytykseltä, sillä taas todettiin miten valtavasti tulee oksia ja klapeja yhdestäkin puusta. Polttopuita aina tarvitaan, mutta entäs ne oksat. Tämän koivun oksat olivatkin harvinaisen känkkyräisiä ja roskastavia. Koivistolaisille luonteenomaiseen tapaan raivauspartio siisti kuitenkin nurmikon jo tämän päivän iltaan mennessä! Hurraa!

Kesäpäivityksiä puutarhasta ja metsästä

2011-07-13T17:20:00.000+03:00

Eikös sitä sanota, että kesä on matkailuyrittäjän vilkkainta aikaa. Mekin voimme nyt näin toisena toimintakesänämme todeta, että paikkansa pitää. Voi olla, että tämä jää heinäkuun ainokaiseksi blogipäivitykseksi, ellen sitten innostu kehuskelemaan sienisaaliilla tms. Olemme jo kahteen otteeseen käyneet metsässä korin kanssa, toivorikkaina, mutta satoa ei ole tullut. Aina kun näemme auton ikkunasta jonkun tatin lymyilemässä tienpenkalla, alkaa keskustelu, joko kannattaisi mennä sieneen. Toistaiseksi mitään syötäväksi kelpaavaa ei ole löytynyt, mutta onhan vielä kuitenkin aika aikaista tateille. Tänään retken sienipettymystä lievensi havainto pikkulepinkäisparista sekä koiras teere stä.

Mustikoita ainakin löytyy, toteaa Pihla.

Puutarhassa möyrimistä ovat helteet hieman rajoittaneet. Kasvimaa on päivän paahteen jälkeen kuin kiveä, mutta onneksi sateitakin on saatu suht tasaisesti, joten kitkettykin on. Matti tosin manaa sateista ja lämmintä säätä siksi, että ruoho ei lakkaa kasvamasta. Hän toivoi, että loppukesällä ei tarvitsisi sitä leikata viikottain, mutta eipä näy ruohon kasvu laantuvan. Nytkin Avant hyrrää taustalla kun tätä kirjoitan.

Raivausryhmä appivanhemmilla vahvistettuna oli edellispäivänä vauhdissa ja saimme mielestämme paljon aikaan, joukkovoimalla. Kottikärrykuormittain ruohoja, valvatteja ja savikoita raastettiin puskien juurilta ja pientareilta. Monien asiakkaiden kehut puutarhan kauneudesta toki tuntuvat mukavilta, mutta jokin sisäinen palo voikukkien raastamiseen minulle on muutenkin syntynyt.

Tähän voisi hetkeksi istahtaa vaikka kahville.

Laventeli ja timjami kukkivat yrttimaalla.

Vaikka heinäkuu on erityisen työntäyteistä aikaa, olemme ehtineet nauttia välillä maalaishuveistakin. Alkukuusta olimme Porissa Farmarimessuilla käymässä. Ehkä varta vasten ei olisi tullut lähdettyä, mutta olimme haastateltavina MMM:n osastolla, aiheena työllistyminen maaseudulla oman yrityksen kautta. Pihla ei paljon haastattelustamme perustanut, mutta pääsi näkemään lampaita ja lehmiä, sekä hurjan suuren klapikoneen. Viime viikonloppuna piipahdimme kotikunnan maalaismarkkinoilla, Keihäskosken Paimenenmäessä. Tämä oli paljon mukavamman kokoinen tapahtuma, näin pienen lapsen vanhemman näkökulmasta. Nähtävää riitti takuulla,ja lisäksi tavattiin tuttuja. Tuli taas ihan sellainen olo, että hei, täällä me halutaankin asua!

Kesä on koiraleirien aikaa

2011-06-18T21:02:00.008+03:00

Moni suomalainen odottaa juhannusta kuin kuuta nousevaa, mutta meidän perheessä on kesäinen ajanlasku jo vuosia määritetty aikaan ennen ja jälkeen Jukolan. Tänäkin vuonna isäntä itse kirmaa Virojoen metsiin, missä järjestetään tänä vuonna Salpa-Jukola. Tarkemmin sanottuna suunnistus ajoittunee aamuun eikä aivan legendaariseen Jukolan yöhön, sillä Matti juoksee 6. osuuden. Me täällä tuijotetaan telkkaa, mutta tuskin sentään aamuun asti. Onhan huomenna koiraharrastajia muonitettavana.

Tänä viikonloppuna sain monta uutta "rotupinnaa" Turun seudun kääpiökoirayhdistyksen pitäessä meillä 30-vuotisjuhlaleiriään. Rotukirjoon lisättiin nyt pieni portugalin podenco, irlanninterrieri, kiinanharjakoira ja yorkshirenterrieri. Laskujeni mukaan meillä on nyt käynyt tasan 80 eri rotua, mutta joidenkin rotujen kohdalla jäin miettimään, eikö niitä todellakaan ole vielä nähty. Siispä jos joku satunnainen bloginlukija muistaa nyt käyneensä meillä esim. kromförländerin, staffin tai cotton de tulearin kanssa, kirjoitelkaahan kommenttia. Eikä tarvitse olla niinkään harvinainen rotu, otan mielelläni muistutuksia vastaan. Mutta kääpiösnautserin tai shetlanninlammaskoiran omistajille tiedoksi: olette varmasti runsaslukuisimmin edustettuna! Ainakin noin näppituntumalta. Mitä tästä voi päätellä? Kääppänät ja sheltit lienevät oivia agilitykoiria! Hmmm... olen kuitenkin päättänyt pysytellä koirarodussa, jonka turkille ei tarvitse tehdä mitään niin monimutkaista kuin trimmaus tai säännöllinen harjaaminen. Eli pystykorvainen collie toimii tässä hyvin!

Puutarhan kesäilme

2011-06-09T15:44:00.017+03:00

Kesä on tullut vähän kuin varkain. Näillä helteillä tarkenee, kohta voidaankin aloittaa suomalaiskansallinen säistä valittaminen, nyt liiasta kuumuudesta. Kasvimaa tarvitsee kastelua ja rikkaruohot rehottavat jo hyvää vauhtia. Kaikki muukin kasvillisuus pöhistyy ihan silmissä. Tämä blogijuttu onkin nyt aika kuvapainotteinen, osasyynä on kirjoittajan kesäfiilis -kevyttä sen olla pitää.

Seinämainoksemme Turun suunnasta tultaessa, tässä kohtaa on autoilijoiden hyvä laittaa vilkku oikealle.

Yläneellä on vireillä perinnepuutarhan perustaminen museonmäelle ja Kuralan puutarhassakin kävivät rouvat tarkastamassa, josko joku puuttuva perinneperenna löytyisi täältä. Sain samalla itsekin lisätietoa lajeista, joita pihalta löytyy. Osan sentään olin tunnistanut jo, mutta biologillekin löytyi täsmennettävää.

Perennapenkin alkukesän kukkija -vuohenjuuri.

Kirsikkapöheikön reunassa kasvaa pölkkyruoho.

Tämä tolppaprojekti on ollut mielessä jo jonkin aikaa, mutta nyt kun meillä vihdoin on tuoreet opaskartat sisääntuloteiden varressa, jouti paalu mennä.

Näkymä muuttui yllättävän paljon. Mitä nyt Hilpi tässä taas tyypilliseen tapaansa hallitsee maisemaa, ja tietenkin ahteri edellä.

Huvimajan ilme kirkastui jo painepesurikäsittelyllä, mutta maalaaminen toteutetettiin silti kuten aikomuksena oli.

Kesäjulkisuutta olemme saaneet ilahduttavassa määrin lehtijuttujen muodossa. Satakunnan kansan kesälehden lisäksi Kuralan kartanotilan elämää esiteltiin Tosielämää maalla -lehdessä, joka on Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman julkaisu. Pieni korjauskin on tarpeen: Loimaan lehden Suvilehdessä oli Vihreän kolmion kesämenokalenteri, jossa kerrottiin, että savusaunamme on lämpimänä kuun joka torstai. Täsmennyksenä mainittakoon, että savusaunavuorot ovat heinäkuun joka torstai. Toivottavasti tämä korjaus tavoittaa jonkun epätietoisen vaikka näin blogin kautta.

Uudet opastaulut ovat saapuneet Kuralan kartanotilalle

2011-05-22T22:08:00.000+03:00

Tadaa! Olipa juhlavaa, kun saimme pystyttää pihalle kaksi tuliterää opastaulua. Olimme jo jonkin aikaa miettineet, miten selkeyttää asiakkaidemme liikkumista pihapiirissä ja totesimme, että kunnollinen kartta piha-alueesta on tarpeen. Jo meille kääntyessään ihmiset yleensä "palloilevat" autoineen hieman neuvottamina miettien, minne ajaa ja parkkeerata. Sitten pitäisi vielä löytää vastaanotto. Toivottavasti nyt asia helpottuu: sisääntulotien varrella on A0-kokoinen kartta ja toinen A1-kokoinen iskettiin koirahallin ja roskiksen tienristeykseen. Kuralantien varrella sijaitseville parkkipaikoille on tarkoitus vielä laittaa kunnon merkit ja sorastusta, siitäkin raportoidaan täällä blogissa sitten kun keritään.

Mainostoimisto 4 Ulottuvuutta suunnitteli tämän hienon opaskartan -toimii myös ei-SM-tason suunnistajille.

Viikonlopun teemakoirarotu oli collie, tarkemmin sanottuna pitkäkarvainen sellainen. Hilpikin oli aivan ihastunut, kun kerrankin sai lähes kaltaistaan seuraa ja vieläpä runsain mitoin. Agility- ja tokoharjoittelun lisäksi koirat pelmusivat pihalla turkit elegantisti liehuen. Mukaan mahtui pieniä palleroitakin, joista tässä yksi, vasta 9 viikon ikäinen pentu. Mietin pitäisikö kieltää näin suloisten pentujen tuleminen mukaan, koska tästä voi olla arvaamattomia seurauksia... Kyllä, olemme tänä viikonloppuna puhuneet toisen koiran hankkimisesta, mutta katsotaan katsotaan.

Pihla on jo varsinainen koiraihminen; Hilpiä hän haluaa taluttaa milloin pihassa, milloin metsälenkillä ja yllättävän hyvin se sujuukin. Koira selvästi tuntuu tajuavan, että Pihlan ollessa hihnan toisessa päässä ei kannata kiskoa. Toistaiseksi Pihlalla ei myöskään ole ollut mitään ikäviä kokemuksia meillä käyneistä koirista, hän tuntuu myös jotenkin tajuavan, että kaikkia ei kannata mennä ihan lähelle. Collieita oli kyllä kiva silitellä, ne tunnetaan, tuntui Pihla tuumivan.

Colliet on hyviä koiria, toteaa Pihla

Blogin kirjoittamisen motiiveista

2011-05-15T20:26:00.011+03:00

Perjantaina ilmestyneessä Helsingin Sanomien Nyt-liittessä ollut Katriina Pajarin kirjoittama artikkeli "Vaihdantatalous" innoitti minua pohdiskelemaan blogin pitoa. Jo aiemmin olen esittänyt jokseenkin retorisen kysymyksen, kuka tätä oikein lukee. Muistaakseni en saanut kovin paljon vastauksia. Tästä olisi ehkä pitänyt päätellä jotain...

Pajarin artikkelissa kerrottiin, että nykyisin monet muotiblogit ovat saavuttaneet laajan ja uskollisen lukijakunnan, ja tätä kanavaa hyödyntävät myös yritykset. Vertaismainonta voi olla tehokkaampaa kuin kallis mainoskampanja. Blogien vaikuttavuuden mittarina voi pitää kommenttien runsautta ja tekstien aikaansaamaa keskustelua. Näin siis yritykset arvioivat blogeja lukevien potentiaalisten kuluttajien kiiinnostusta.

Toki blogin kirjoittaminen on meillekin markkinointikeino, sehän on selvää. Tämän tehoa on kuitenkin vaikea arvioida. Joskus kuulemme sattumalta ihmisten mainitsevan, että ovat lukeneet tietyn jutun blogista jo ennen tänne tuloaan, vaikkapa tietävät, että meillä on kolme kissaa.

Millaista sisältöä blogiin sitten rustataan? Pajarin artikkelissakin todettiin, että blogeissa kerrotaan voittopuolisesti positiivia asioita -muotibloggaritkaan eivät yleensä kirjoita murskaavia tuotearvioita. Näin myös meillä: mitään isompia valitusvirsiä ei ole tarkoitus kirjoittaa, vaikka putkirikot, homelöydökset ja ojien tulvimiset onkin taidettu mainita. Ystävät ja kaverit tietänevät ja muutkin voivat arvata, että kartanotilan pito ei ole alituista auringonpaistetta. Entä monellako työpaikalla karjuva puolitoistavuotias lisää työtehoa? Paras ystäväni totesi taannoin: "Laura, me vaan eletään nyt ruuhkavuosia." Termi, josta en pidä, mutta silti varsin käyttökelpoinen. Siispä sisältö on ollut aika arkipäiväistä, kertovaa jaarittelua, mutta tyydyttänee oletettujen lukijoidemme uteliaisuutta ja osittain korvaa kavereille soittamatta jääneet mitä kuuluu -puhelut.

Lähdin pohtimaan aihetta lehtijutun innoittamana ja täytyy todeta, että Helsingin Sanomat ja Talouselämä pitävät meitä sentään vähän vielä kiinni ajankohtaisten aiheiden seuraamisessa. Ajoittain kaipaan Myssyssä käytyjä keskusteluja opiskelukavereiden kanssa. Yhteiskunnalliset aiheet eivät kuitenkaan mielestämme kuulu tälle areenalle, jatkamme siis yksipuolista keskustelua tiedotusvälineiden kanssa.

Inspiraatio hieman väljähtyi, joten palataan vielä lopuksi perusaiheisiimme: päivän toimiin. Viikolla meillä oli eräs koulutusryhmä, jolta saimme erittäin positiivista palautetta. Asiaan varmasti vaikutti loistavat säät, joiden ansiosta he saattoivat viettää aikaa myös pihalla ja nauttia keväisestä luonnosta. Kyllä ne kiitokset lämmittivät joka tapauksessa, näillä jaksetaan taas monta viikkoa. Tänään kävimme mökillä emmekä voineet olla heiluttelematta haravia. Mieleen muistui eräs vanha Viivi ja Wagner sarjakuva, jossa pari lähtee Viivin vanhempien mökille. Appivanhemmat kertovat "Lomallakin herätään kuudelta, ei sitä osaa olla jouten." Wagner-sika kommentoi "Joudutteko käymään terapiassa?"

Tuleva viikko alkaa heti huomenna maukkaasti: keittokirjatoimittaja ja kuvaaja tulevat käymään ja kokkimme Päivi on jo ihan täpinöissään kehittelemänsä reseptin kanssa. En paljasta enempää vielä tässä vaiheessa. Muuten poden jo etukäteen huonoa omaatuntoa tulevan viikon orkesterikiireistä, töitä olisi kyllä emännällekin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että harrastuksiin on sitouduttava ja tämä tarkoittaa, että toisaalta joudun, toisaalta pääsen aistimaan akateemista ilmapiiriä, nuottitelineen takaa, kun perjantaina soitamme Åbo Akademin tohtoripromootiossa. Muu porukka saakin sitten huhkia täällä asiakasryhmän kanssa, mutta luotan siihen, että se sujuu. Lisäksi pitäisi kylvää siemeniä, kun saatiin vihdoin sadetta. Sellaista on maalaiselämä!

Kevättä ilmassa

2011-05-10T21:19:00.007+03:00

Äitienpäivälounas ja iltakattaus saatiin menestyksekkäästi hoidettua. Nyt voidaan taas huokaista hetki, noin puoli päivää siis. Koska tänään oli mitä ihanin kesäinen ilma, nautimme säästä pihalla. Syötiinkin ulkona -johan siinä maistui Pihlallekin tavallinen siskonmakkarakeitto selvästi tavallista paremmin.

Kissat ovat myös kesämielellä. Kuulemma sunnuntaina erityisesti Jyty esitti söpöä pikku kisuliinia ja oli vastaanottamassa lounasvieraita. Tänään koko kolmikko loikoili auringossa ja pyydysti perhosia saadakseen välillä hieman vaihtelua kissanpäiviin.

Hilpilläkin oli tänään kivaa! Ketterä-teamin järjestämä neljän kerran agilitykurssi sopii hyvin meillekin, kun ei tarvitse lähteä kovin kauas harrastamaan. Olen oikein iloinen, että pääsemme osallistumaan. Kouluttajat pistivät radoillaan vauhtia niin emäntään kuin koiraankin. Aikamoista puuskutusta etenkin näin flunssan jälkeen. Pihla ja Matti olivat katsomassa harjoituksia. Luulenpa, että pikkuneiti oppi taas yhden uuden koirarodun: labradorinnoutajan.

Aamulla huomasin vuokkoerikoisuuden pihallamme, tähän loppuun siis keväinen kuva jossa kolme lajia saatiin napattua samaan kuvaan.

Kelta-, valko- ja sinivuokkoja.

Kesäkausi avattu agilitykentällä

2011-05-07T09:34:00.004+03:00

Kovin on ollut koleaa touokuun alun sää, mutta siitä huolimatta olemme tehneet kesää pihalla ja puutarhassa. Viikon aluksi pidettiin pienimuotoiset haravointitalkoot, vaikka viime syksyn jäljiltä lehtiä ei kovin paljon ollutkaan. Silloin Matti ajeli Avantilla isoimmat nurmialueet ja ne olivat pysyneet talven verraten siisteinä. Oksia puista oli kuitenkin pudonnut valtavasti, niitä siis keräiltiin. Puskia ja pensaita myös vähän siistittiin, mm. kuistin vieressä kasvaneen lumimarjapensaan katolta pudonnut lumi oli painanut osittain ihan maata myöten, se sai lyhennystuomion. Oksasilppuri on kyllä kätevä! Pensas palasi sananmukaisesti juurilleen, kun haketin oksat samantien eikä niitä tarvinnut kuskata välillä minnekään, vaan levitin silpun pensaan juurelle. Talon eteläpäässä kasvava viehättävä syreenipöheikkökin pääsi kuivista oksistaan. Se oli sellainen tyypillinen "siistin tuosta muutaman oksan" -homma. Muistin, että Matti valitti usein viime kesänä kuinka maata kohti painuneet uloimmat oksat ovat ruohonleikkuun tiellä. Päätin siistiä vähän pusikon reunoja. Lopputulos: tunti meni kun leikkasin kaikki kuivat oksat syreenipensaikosta.

Torstaina Matti ja Pihla istuttivat orvokkeja, Satakunnan väreissä, ulkopatoihin. Pihakalusteet tuotiin tanssiladosta talviteloilta. Kovin näyttää jo kesäiseltä! Kissatkin nauttivat aurinkopaikoista ja loikoilevat milloin missäkin pensaikossa. Nökö on kyllä hupaisa: se ei tietenkään tajua, että sen lumiaikana erinomainen suojaväri ei oikein enää toimi. Aamulla kun katsoo keittiön ikkunasta niin siellähän Nökö taas lymyilee koivun alla, jauhinkiven takana, aivan litteänä, mutta ei silti kovin näkymättömänä. Nyt jo poistettu lintujenruokintapaikka on kissoille tietysti mieleen, mutta en ole kovin huolissani peippojen puolesta, sen verran heikkoa on tuo maastoutuminen ainakin Nököllä.

Toissapäivänä kissat aiheuttivat minulle kauhun hetkiä. Lähdimme kävelylle niin, että Pihla istui kantorepussa selässäni. Hilpi oli tietysti hihnassa kun ylitimme valtatien. Kukaan meistä ei huomannut, että perässämme oli hiippaillut hiljainen kolmikko. Jostain syystä kissat olivat lähteneet meitä seuraamaan ja tien ylitettyämme katsoin sivulle, mikä ojassa rapistelee. Nökö oli jo ylittänyt tien, Laku oli juuri tulossa, Jyty kyyristeli vielä toisella puolen harkiten ylittämistä. Onneksi kohdalle osunut pakettiauto näki kissan ja ehti jarruttaa. Turun suunnasta tullut henkilöauto peräkärryineen peläytti Jytyn niin, että se päätti olla ylittämättä tietä, vaikka me muut jo olimme toisella puolen. Liikenne oli onneksi aamupäivällä aika hiljaista ja pian tuli isompi väli ja sain helposti houkuteltua kissakaksikon takaisin omalle puolelle. Onneksi mitään ei sattunut, vaikka Hilpin hermostunut riuhtominen hihnassa ja selässäni oleva 10-kiloinen matkustaja eivät varsinaisesti helpottaneet tilannetta.

Vielä yksi kesän merkki oli agilityesteiden siirtäminen ulos. Ulkokenttä oli "talvehtinut" mainiosti, ei ollut juurikaan kuoppia syntynyt, vaikka Matti syksyllä niin uumoilikin. Siirsimme suurimman osan esteistä nyt ulos, mutta jätimme toisen putken, pussin ja muutamia hyppyjä vielä sisälle, koska ajattelimme, että aloittevilla harrastajilla voi olla tarvetta häiriöttömämpään tilaan kuin mitä ulkona on. Vähienkin esteiden kanssa voi siis hallissa treenata ihan aloittelevan koiran kanssa. Mutta leiriporukoille tiedoksi: kaikki esteet saa tietysti siirtää ulos, matka ei ole kovin pitkä, vähän lihasvoimaa peliin.

Löysin taannoin agilityhallin hyllyltä jonkun vanhan ratapiirroksen, kenen treeneistä onkaan unohtunut. Laitoimme esteet sen mukaan ja Hilpikin pääsi "heittämään talviturkin" kentällä. No, sitä talviturkkiaan se on kyllä heittänyt tänne sisällekin -kauhea karvanlähtö! Imuri taas hyrräämään, että äitienpäivälounastajat eivät joudu kahlaamaan aulassa koirankarvoissa.

Kuralan kartanotilalla nyt kaksi hotellitasoista kahden hengen huonetta

2011-04-29T15:25:00.001+03:00

Jotain varmasti alkuvuodesta kertoo, että kirjoitan nyt toista kertaa blogiimme tänä vuonna. Onneksi Laura on sentään silloin tällöin jaksanut kirjoittaa, mutta niinhän se on, että aina voisi kirjoittaa enemmän ja useammin. Remonttia siis tehtiin helmikuun loppupuolelta pääsiäiseen: ensimmäiset viikot paljon ja viimeiset viikot liikaa. Valmista kuitenkin tuli ja lopputulokseen olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Ennen kaikkea olemme tyytyväisiä siihen, että nyt voimme tarjota asiakkaillemme hotellitasoisia kahden hengen huoneita omalla kylpyhuoneella.

Miksi remontin kanssa sitten tuli niin kiire, että blogia ei ehditty päivittää ja päivät venyivät viimeisillä viikoilla 15-tuntisiksi? Yhtenä syynä on uuden rakentaminen vanhaan, mikä tarkoittaa aina yllätyksiä. Kyllähän minä sen etukäteenkin tiesin ja mielestäni yllätyksiin varauduinkin, mutta siitä päästäänkin siihen toiseen syyhyn. Myönnän, että minulla on taipumusta monessakin asiassa työmäärän vähättelyyn etukäteen ja toisaalta ajattelen että tuostahan ne väliseinät ja kattokoolaukset rakennetaan suitsait. Periaatteessa kyllä, mutta en osannut aikataulua miettiessäni tarpeeksi huomioida, että tässä remontissa on tekemistä huomattavan paljon. Uusi huone on pinta-alaltaan varsin iso, 30 neliötä, vaikkakaan se ei tunnu niin isolta johtuen vinosta katosta. Vinokatto puolestaan on suoraa kattoa pinta-alaltaan suurempi ja selvästi suuritöisempi, varsinkin kun se rakennettiin ylhäältä alaspäin. Ja onhan siinä kahden kylpyhuoneen tekemisessä tuplatyö verrattuna yhden kylppärin rakentamiseen, vaikka jotain synergiaetuja tulikin. Ehkä jonkinlaisen kuvan projektista saa myös numeroiden valossa: runkopuita naulasimme paikalleen noin 600 metriä, kipsilevyjä ruuvasimme 39 kpl, kattopaneelia reilu 200 metriä, lattialautaa 180 metriä, laastia/lattiamassaa myllytettiin 750 kiloa ja seinä- ja lattialaattoja kiinnitin vajaa 1400 kappaletta. Ja lisäksi "muutama" pienempi homma. Yhteen asiaan en muuten ollut yhtään varautunut aikataulun osalta: kaiken edellämainitun tavaran kantaminen yläkertaan ei tapahtunut ihan tunnissa eikä kahdessakaan.

Sanomattakin on selvää, että tällaisesta urakasta en olisi yksin selvinnyt 8 viikossa. Vanhempani olivat tässäkin projektissa korvaamattomana apuna ja viettivätkin kevättalvesta huomattavasti suuremman osan täällä meillä kuin kotonaan Ulvilassa. Päätin viimeistään väsynyttä isääni katsellessani, että seuraavassa projektissa ei ole tällaista tappoaikataulua.

Uuden huoneen nimesimme manifestihuoneeksi hirsiseinään tuulitiivisteeksi liimattujen 1800-luvun puolivälin keisarillisten julistusten perusteella. Jätimme yhden julistuksen ja sen seuraksi Jägerhornin lasten kaunokirjoitusharjoituksen luukuksi seinään, josta voi ikäänkuin tirkistää menneisyyteen ja miettiä mitä kaikkea elämää tämäkin huone ja talo on 180 vuotisen historiansa aikana nähnyt. Suurin osa vanhasta lattiasta oli hävitetty jo aikaisemmin ja tässä remontissa korvasimme lastulevyn lankkulattialla. Vajaa metrin pätkä vanhaa lautalattiaa huoneessa on, koska sen verran nykyinen huone on entistä kylmää varastokoppia pidempi ja aulan puolella vanhat lautalattiat ovat säästyneet.

Toisen kylpyhuoneen saaneista huoneista nimesimme Hedvig Jägerhornin mukaan Hedvigin huoneeksi. Uuden kylpyhuoneen lisäksi poistimme huoneesta 1980-luvulla laitetun muovimaton ja iloksemme löysimme sen alta alkuperäisen lankkulattian. Kylpyhuoneiden alta purkamistamme lattialankuista rakensin kumpaankiin kylpyhuoneeseen allapöydät. Ne mahdollisesti hieman jakavat mielipiteitä, mutta halusimme kuitenkin jotain vanhaa kylppäreihinkin. Odotamme mielenkiinnolla palautetta ja kommentteja.

Ja jotta ei ihan pelkästään mielikuvituksen varaan jää, niin perinteisesti jutun loppuun valokuvia. Valmiista huoneista on kuvia nettisivujemme puolella.

Tähän tulee kylpyhuone

Manifestihuone alkutekijöissään, purkutyöt tehtynä

Manifestihuoneen katon koolausta

5 päivää asiakkaiden tuloon...

Keisari Aleksanderin julistus vuodelta 1856.

Päivät pitenee, työt etenee

2011-04-09T22:06:00.006+03:00

Kesäaikaan siirtyminen on antanut lisää valoisia tunteja iltaan ja siitäkös riemastuneina olemme painaneet pitkää päivää. Tässä taas siis kootut selitykset blogitekstien vähyydelle, jos niitä joku kaipailee.

Vihdoin kevät etenee, vaikka on tässä olleet varmasti muutkin kuin suunnistajat ihmeissään lumimäärän kanssa. Viime päivinä lumi tuntuu kuitenkin huvenneen silmissä ja harvoin olen huomannut Matin olleen niin iloinen sateesta kuin pari päivää sitten. Tänään hän pääsi itse testamaan miltä tuntuu suunnistaa, tai tarpoa, metsässä taas pitkän tauon jälkeen. Kevätyön viestiin osallistuminen on tosiaankin poikkeus Matin viime viikkojen iltaohjelmaan, sillä remonttipäivät ovat välillä venyneet todella pitkiksi. Ehkä suunnistus siis tuo hyvää vaihtelua.

Kevään koittaessa myös asiakastoimintamme on vilkastunut talvikuukausien hiljaisemmasta ajasta. Tämä luo haasteita nyt kun remontti on meneillään, mutta yritämme toimia niin, että remontista on mahdollisimman vähän haittaa alakerrassa. Pölyä tietysti kulkeutuu alaskin ja ajoittain meluisia töitä pitää välttää, mutta muuten yläkerran kaaos ei juuri alakerrassa näy.

Jotta ajankäyttö ei olisi liian yksinkertaista organisoida, orkesterimme konsertti lähestyy, jolloin myös harjoitustahti kiristyy. Olen joutunut nyt olemaan muutamista harjoituksista poissa, ja se tietysti kirpaisee, mutta nyt ei auta muu. Joka tapauksessa ensi lauantaina Turun konsettitalossa soi Debussyn La Mer ja minäkin aion ehtiä pulttiini ajoissa. Huomenna sen sijaan aion käyttään kotvasen osallistuakseni Hilpin kanssa agilitykisoihin, jotka pidetään hallilla. Treenit ovat tässäkin lajissa jääneet vähiin, mutta ajattelin, että täytyy sitä oman seuran, Ketterä-Teamin, kisoihin kumminkin osallistua, kun ne kerran pidetään tässä näin liki! Saapa nähdä kuinka suuria hepuleita Hilpi saa, kun saa pitkästä aikaa jotain toimintaa. Jään puolittaisella kauhulla odottelemaan huomista...

Remonttimiehen vapaapäivä?

2011-03-17T17:07:00.016+02:00

Jotenkin taas osui minun kohdalleni tämä blogin päivitys. Tarkkaavaiset lukijat ehkä huomaavat, että Matin viime kirjoituksesta on kulunut jo aikaa, mutta hyviä syitä siihen on lukuisia. Tällä hetkellä akuutein syy lienee uupuneet käsivarret ja kädet sormia myöten. Remonttihommiin on kuulunut, alakertaan asti, kiivasta hakkaamista kun Matti ja isänsä ovat rakentaneet koolauksia. Ne valmistuivatkin sopivasti eilen, juuri ajallaan ennen rakennekatselmusta. Tämä oli siis yksi etappi ja viikkosuunnitelmaan oli tälle päivälle budjetoitu ulkohommia, että miehetkin pääsevät välillä päivänvaloon yläkerrasta.

Sementtisäkkien kanto yläkertaan oli kuulemma hyvä treeni. (Hilpi oli lähinnä tiellä, kuten yleensäkin. toim. huom.)

Me olemme anopin ja Pihlan kanssa tällä viikolla nauttineet kevätauringosta ja hienoista hankikannoista lumikenkäillen. Hankikantoa hyödynnettiin myös oksien karsimisessa, vaikka paikoin se pettikin ja silloin työ kävi tosi raskaaksi. Mutta kuten todettua, täällä kaikki työrupeamat pakkaavat paisumaan, niin myös iänikuiset risusavotat. Niistä puhutaan etukäteen, toppuutellaan Mattia ja vannotaan yhdessä, että vaan ylimmät otetaan, mutta niinhän siinä aina käy, että moottorisaha kun Matille annetaan, aika paljon saadaan risuja aikaan. No, tällä kertaa minäkin ehkä sorruin "kyllä tuokin oksa on tuossa tiellä" mentaliteettiin. Lehtipuiden oksia on kuitenkin karsittava näin kevättalvella, joten toimimme sen mukaan. Matti nimesi Pihlan automaattiseksi risuilmaisimeksi: Pihla osoitteli kaikkia pieniäkin risuja, joita maassa näki ja piti kovaa meteliä jos ei heti joku tullut niitä noukkimaan.

Kuralantien varren koivut kaipasivat mielestämme karsimista. Raivaajat työssään.

Puutarhan ja kuivurin välisellä peltopläntillä kasvaa sellainen vanha omenapuuryteikkö, siten kai sitä voisi nimittää. Tuli siitä kumminkin ihan hyviäkin omppuja viime syksynä, joten olimme päättäneet harventaa rehottavaa oksistoa. No, rungot ja oksat jätimme odottamaan lumien sulamista, että ne on helpompi kerätä. Jääpähän jotain pientä puuhaa remontin jälkeiseenkin aikaan...

Tästäkö pitäisi aloittaa? Huomaa Liisan lumikengät. Toimii, mutta eivät ole kovin kätevät jos pitää peruuttaa risukossa.

Ekonomi on yleistutkinto, toteaa Matti. Tässä arboristin hommissa. Ja työturvallisuus on taas kunnossa...

Kissatkin tarkkailevat pihatouhujamme. Tässä Jyty esittää huuhkajaa.

Lumikenkäretkellä Hilpi löysi valtavan hirven jalan, jonka edellinen omistaja, kenties susi, oli jättänyt metsän reunaan. Sitä Hilpi sitten raahasi urhoollisesti koko matkan, vaikka taisi vähän väsyttää lopussa.

Remontti paljastaa historian kerrostumia

2011-03-04T20:15:00.014+02:00

Olemme erinäisissä yhteyksissä maininneet, että yläkertaan on tarkoitus kevään aikana remontoida yksi uusi kylpyhuoneella varustettu kahden hengen huone ja toista, jo olemassa olevaa huonetta kohennetaan rakentamalla sinne myös oma kylppäri. Homma on siis käynnissä, lähinnä vielä tässä vaiheessa puhutaan purkutöistä. Vanhaa kun korjaa, saa varautua aina yllätyksiin, sen olen minäkin oppinut, vaikka Matti luonnollisesti on meistä se, joka enimmäkseen heiluu vasaran varressa.

Yllätyksiä on siis jo tullut eteen, kuten alla oleva kuva kertoo.

Kappas vaan, vanha tuttuni Chaetomium. Se on yksi harvoista mikrosienistä, jonka voi näin silmämääräisestikin kohtalaisen luotettavasti tunnistaa.

Kun Matti raotti ennen kylmänä varastotilana toimineen huoneen lattian lastulevyä eräästä kulmasta hän kauhistui. Onneksi tämä palanen osoittautui kasvustoltaan pahimmaksi ja muuten levy oli varsin hyväkuntoista. Hyvin pian Matti keksikin syyn homekasvuston synnylle. Tämän tilan alla alakerrassa sijaitsee sauna, jonka riittämättömissä ilmanvaihtovirityksissä piili syy kosteudelle. Emme siis pelkää, että koko talo olisi homeen valtaama, vaan kosteuden tiivistyminen rakenteisiin tässä kohden oli antanut rihmastolle riittävät kasvuolosuhteet. Homeitiöitähän on kaikkialla ja kunhan vain olosuhteet kasvulle ovat otolliset, nuo mikroskooppiset ystävämme alkavat voida paksusti. Niin, joku saattaa tässä vaiheessa ihmetellä innostunutta suhtautumistani näihin pienen pieniin sienikunnan jäseniin, mutta olen siis tehnyt graduni erään tietyn homesienen elosta ja olosta sekä työskennellyt Turun yliopiston aerobiologian yksikössä. Homeet eivät siis aiheuta minussa inhon väristyksiä, mutta tiedän toki niiden haitalliset terveysvaikutukset sisäilmassa. Joka tapauksessa näyttää siltä, että homekasvun aiheuttaneet ilmanvaihto- ja ilmavuoto-ongelmat saadaan korjattua ja vaurioituneet materiaalit tietysti poistetaan.

Positiivia juttujakin on löytynyt kun kerroksia kuoritaan: ns. valkoisen huoneen muovimaton alta paljastui vanha lankkulattia, joka on tarkoitus kunnostaa. Ensin mietimme, mitä teemme tuon huoneen lattialle, mutta nyt näyttääkin siltä, että ongelma ratkesi aivan itsestään.

Palanen vanhaa lankkulattiaa näkyvissä. Tämä kohta menee kyllä purkuun kylppäreiden kohdalta, mutta loppuosalla sitten jatkossa tallustellaan.

Uutta on aina kiva suunnitella ja olemmekin jo kovasti pohtineet, mitkä olisivat hyvät nimet huoneille. Mummun kamarin nimi pysynee ennallaan, mutta entä uudet huoneet? Valkoinen huone on ollut hieman tylsästi valkoinen huone. Ja manifestihuone nimi on tullut seinien vanhoista papereista. Vanhoja hirsiä on siis peitetty liimaamalla kaikenlaisia papereita seiniin. On Jägerhornien lasten kaunokirjoitusharjoituksia ja ruotsinkielistä fraktuuraa. Hienoimpia ovat mielestäni Hänen majesteettinsa Suomen suuriruhtinaan, keisari Aleksanterin antamat julistukset, joista vanhin on vuodelta 1839. Olen ottanut kuvia monesta eri kohtaa, jotta jäisi dokumentteja ennen kuin paperit jäävät piiloon seinäkoolausten taakse. Seinään tulee kyllä taulumaisia kohtia, joihin jätämme kirjoituksia näkyviin. Niitä voivat sitten huoneessa yöpyvät tutkia ja miettiä samalla millaista on ollut elämä 1840-luvun Suomessa. Ehkä huoneen nimeksi sopisi sittenkin Hedvig, sillä Hedvig Jägerhornin kaunokirjoitusharjoituksia katsellessa voi vain aprikoida millaista elämää hän on joskus Kuralassa viettänyt. Mitähän muuta mielenkiintoista remontin edetessä vielä löytyy?

Me Aleksanteri toinen, Jumalan armosta, keisari ja itsevaltias yli kaiken Venäjän maan, Suomen isoruhtinas ... kyllä tällaisilla epiteeteillä varmaan sai rahvaan nöyräksi.

Skiing in the nature -a rare opportunity for a working mom

2011-03-01T19:07:00.011+02:00

Our vacation in Lapland a few weeks ago was not that succesfull because of the weather; temperature was almost -30 degrees all the time and it was much too cold for skiing. In South Western Finland we have had enough snow for skiing since December, but still my skis have been staying in the shed unused. Today was an exeption! I finally made my good intentions into action and went skiing while my mother-in-law took care of Pihla.

There are skitracks starting straight from our yard but I went skiing in the nearby tracks in Lietsantie to be able to ski in the forest. Not all Finns are natural skiers, born with skis on their feet and I´m defenitely one of the lousy skiers. But I still like it! It´s relaxing and fun to ski at your own pace, enjoying the view and looking for animal tracks on the snow. The tracks I saw today were a lynx, many elk and hares and probably a willow grouse, which are rare in Southern Finland. But I couldn´t think of any other grouse species. The best "cacth" was still waiting for me when I was skiing in an open field. I saw a large bird circulating in the sky quite close to me. I was very impressed when I recognised the species to be a golden eagle! This reminded me that you can find real wilderness surprisingly close to such an urban place as Turku. I touhgt once again: This is the place, Finnish coutryside with nearby forests where I like to live.

Kevättalven toimia: pöntöt puista ja vastaanottotiski

2011-02-20T13:29:00.013+02:00

Talvea senkun riittää ja niin kuuluukin, kun alkaa Etelä-Suomen varsinainen hiihtolomaviikko. Vaikka hiihto lumen puolesta onnistuu ympäri Suomea, olimme mekin pienellä lomalla pohjoisessa katsastamassa Lapin latuja. Omasta puolestani hiihto jäi kyllä tosi vähälle kovien pakkasten takia, mutta Matti sivakoi pidempiä lenkkejä ylätunturissa, jossa pakkanen ei ollut niin purevaa. Päivinä, jolloin Jerisjärven rannassa lämpömittari näytti 31 pakkasastetta, läheisen tunturin rinteellä asteita oli vain 14. Kuulemma hyvin tarkeni. Pihlan ja alati viluisen koiramme Hilpin loma koostui kyllä enimmäkseen mökkihöperöitymisestä, mutta toisaalta saimme todeta, että lapselle kyllä pienet arkisetkin puuhat riittävät viihdykkeiksi, kunhan seuraa piisaa.

Kotiin palattuamme Matti aloitti yläkerran remontin valmistelevat puuhat: tavaroiden tilauksen ja erinäiset mittailut. Suunnittelua on tietysti jo tapahtunut pääkakkuloissa yllin kyllin, mutta vasta rakennusluvan varmistuttua on aika käydä toimiin. Epäilemme, että kiirettäkin on vielä luvassa ennen kuin ensimmäiset majoittujat pääsiäisenä uusiin huoneisiin tulevat, tämä olkoon tässäkin jo selityksenä, jos blogipäivityksiä julkaistaan kovin niukasti. Yläkerran uusi huone tulee olemaan nimeltään manifestihuone, hirsiin liimattujen vanhojen keisarillisten julistusten eli manifestien mukaan. Tarkoituksenamme on rajata jokunen pala seinälle kehyksiin, jotta historian kerrokset jäävät näkyviin.

Kiinteistönhuoltaja työssään. Osa linnunpöntöistä oli ollut puissa ilmeisen kauan, sillä rautalangat olivat kasvaneet syvälle puun sisälle. Työkaluliivi on lähes erottamaton osa Matin varustusta nykyään, joten sivuleikkurit luonnollisesti löytyy!

Eräs keväinen huoltotyö tuli sentään tänään tehtyä ulkosalla, nimittäin huonokuntoisten linnunpönttöjen poisto puista. Asia on vaivannut mieltäni jo pitkään ja aikataulu painoi päälle, sillä näytti siltä, että tiaiset jo kuikuilivat sopivia asuntoja kevään edetessä. Matti keräsi puista kaikkiaan 22 eriasteisesti lahonnutta pönttöä ja veimme ne pajaan odottamaan sulamista. Jokunen saattaa olla korjauskelpoinen tai sitten ei, mutta ajattelimme, että 4-5 uutta pönttöä olisi mukava ripustaa puihin. Pönttöjen määrä on syytä pitää maltillisena, jotta niitä jaksaa sitten huoltaakin aina kevättalvella.

Pönttökasa matkalla romuttamolle.

Pajasta mainittakoon, että uusi kierrätys/lajittelupisteemme sijaitsee nyt siellä. Virallinen kyltti ovenpielessä opastaa roskisten luo. Toivottavasti jätteiden lajittelu on nyt asiakkaillemmekin mahdollisimman selkeää ja vaivatonta, ainakin roskikset ovat nyt talvella helpommin lähestyttävissä kuin hankien keskellä tien varressa.

I almost forgot to mention our brand new reception desk at the hall! It´s already been couple of weeks when Matti got it ready. Now we have moved our office at the reception to be able to serve customers better and have better order in all the papers and stuff. Most of the visitors find their way to the main entrance rather easily and now the reception desk shows where they should find us as well. If someone knows where to find those oldfashion ringing bells, please let us know. We would like to buy one on the desk because in a big manor house like this, it might be handy. Untill that we have to manage with the barking doorbell, our smooth collie, Hilpi.

Isän pikku apulainen auttaa kyltin kiinnittämisessä.

Kuralan kartanotila häämessuilla

2011-01-26T19:22:00.012+02:00

Vuoden vaihteen jälkeen olemme saaneet huomata, että erilaiset verkkohakemistot päivittävät jälleen tietojaan. Turhan usein ahdistelevista hakupalveluiden kauppaajista olemme jo aiemminkin blogissa kirjoittaneet. Näin vuoden verran viisaampina voimme todeta, että mainostaminen nimenomaan oikeissa paikoissa on tärkeää, oli sitten kyseessä netti tai naamakirja. Nyt olemme ensi kertaa panostamassa muunlaisiinkin markkinointikanaviin kuin vain sähköisiin, jota lähinnä olemme käyttäneet. Ensi viikonloppuna Turun Caribia kongressikeskuksessa on häämessut ja Kuralan kartanotilakin esittäytyy Vihreän kolmion yhteisosastolla, jossa muut mukana olevat yritykset ovat Paijan Maatilamatkailu, Juvan Kartano ja Silver seikkailu.

Häämessujen ideointi alkoi toki jo hyvissä ajoin syksyllä, mutta kuten niin usein, toteutuspuoli jää helposti viime tippaan. No, niinhän moni projekti lopulta valmistuu, viime hetken paniikin avulla. Ei meillä sentään liian kiire valmisteluiden kanssa tule, mutta kyllä tänä iltana taitellaan vielä loput konvehtirasioista. Eräs tädeistäni on Askartelu- ja käsityöihminen, toden totta isolla A:lla, ja jossain vaiheessa muistui mieleeni pienet sievät paperirasiat, joita hän oli tyttärensä häihin taitellut. Matti oli jo aiemmin ideoinut, että hääpaikkaa etsiville pareille olisi mukava antaa muutakin kuin pelkkä paperinen esite. Niinpä siis Päivi on valmistanut ensiluokkaisen söpöjä kuusenkerkkäkonvehteja ja me teemme niihin kuoret. Kun rasian pohjan avaa taitoksista, saa lukea konvehtien valmistuksen vaiheista. Toivottavasti hääkonvehdit Matin charmin ohella saavat tulevat hääparit vakuuttuneiksi, että meillä on hienot ja mukavat puitteet unohtumattomiin hääjuhliin, käsintehtyjä konvehteja myöten.

Konvehtirasiatyömaa keittiön pöydällä

Hääkonvehdit poseeraavat

Häämessuilla tietysti myydään unelmia, niin kuuluukin. En malta kuitenkaan olla kertomatta tässä vähäsen arkitodellisuudestakin. Eilen Pihla oli kuumeinen ja pelkäsimme jo, että flunssa taas iskee, mutta taitaakin olla hammasvaivaa, kuten tuon ikäisillä vähän väliä. Tänään pikkuneitiä onkin sitten ollut vaikea, suorastaan mahdoton miellyttää, ei ole maistunut ruoka, ei huvittanut ulkoilu, leikit on olleet ihan tyhmiä ja tylsä isäkin tehnyt vaan töitä tietokoneella. Pelkkää ulvontaa ja karjuntaa koko päivä. Huh. Iltaruokinnalla poikakissat karkasivat sisälle ja siitä sentään riitti riemua vähäksi aikaa. Tämä taisi olla Pihlan päivän hauskin hetki tänään.

Laku on kissoista ahmatein ja se kävi muitta mutkitta murkinoimaan Hilpin kupille. Pihla ihmettelee kissan ruokahalua.

Suunnistusleirille kevään koittaessa

2011-01-16T20:20:00.000+02:00

Yhdessä Yläneen Kirin ja Liedon Parman kanssa organisoimamme suunnistusharjoitukset on otettu hyvin vastaan ja palaute on ollut pääosin positiivista. Pyrinnön pojille tiedoksi, että se ykkösrasti oli tosiaan johonkin mystisesti kadonnut. Kävin viemässä uuden nauhan leirinne jälkeen. Porukkaa on leireillyt meillä mukavasti ja lisäksi prikaatissa majoittuneet ovat hyödyntäneet harjoituksiamme. Huhtikuuksi on jo suunnistusvarauksia kahdelle viikonlopulle ja lisäksi pari tarjousta on niin sanotusti vetämässä. Treenien toteuttaminen on siis ehdottomasti ollut jo nyt vaivan arvoista.

Tällä hetkellä lunta on maastossa niin paljon, että mielekäs suunnistaminen ei ole mahdollista. Ja lisää tuiskuaa parhaillaan. Tottakai siellä voi rämpiä, mutta se kehittää kyllä aivan muita kuin taidollisia ominaisuuksia. Viime vuonna lunta oli myös paljon, mutta kevään koittaessa se suli yllättävän nopeasti pois huhtikuun alkupuolella. Toivottavasti tämä vuosi noudattaa samaa kaavaa.

Avant on ihan näppärä peli lumitöissä, mutta kyllä suurin uutuudenviehätys on jo kadonnut. Välillä pitää lykkiä penkkoja pois tieltä, että mahtuu autollakin ajamaan.

Tästäkin tuiskukinoksesta Avant selvisi, mutta ei kylläkään kertaheitolla.

Olen itsekin päässyt taas vähitellen jonkinlaisen harjoittelun makuun joulukuun sitkeän kolmen viikon nuhayskän jälkeen. Tänään urheilin kolmantena päivänä peräkkäin, mikä valitettavasti lienee ennätys tänne muuton jälkeen. Tai hyvähän se on, että edes nyt tuli tällainen "valtaisa treeniputki" eikä vasta vuoden päästä. Kunto on minimaalisiin treenimääriin nähden yllättävän hyvä ja olenkin kohtuu luottavainen, että ehdin Tiomilaan mennessä riittävän hyvään kuntoon. Toki se vaatii tänään kirjatun huiman ennätyksen rikkomista.

Mietimme tänään Lauran kanssa kauanko aiomme olla harrastamatta mitään. Nyt on vuosi mennyt siten, että olemme lähinnä tehneet töitä ja hoitaneet Pihlaa. Totesimme, että ei täällä työt tekemällä lopu ja jos sitä jää odottamaan harrastusten jatkamisen kanssa, niin kyllä saa odottaa. Niinpä päätimme järjestää aikaa myös harrastuksille tavalla tai toisella. Pienen tauon jälkeen minä siis jatkan suunnistamista ja Laura sellon soittoa orkesterissa.

Toinen vuosi pyörähtää käyntiin

2011-01-04T19:36:00.018+02:00

Uusi vuosi ja uudet kujeet, kuten (teko)pirteästi usein tavataan todeta. Meilläkin on ollut ajatus kirjoittaa jonkinlaista yhteenvetoa kuluneesta vuodesta blogimme lukijoille ja sopivia päiviä olisi ollut tässä vuodenvaihteessa tyrkyllä useampikin, mutta "merkkipäivinä", joita olivat vuosi kaupantekijäisistä tai vuosi muutosta, emme kuitenkaan koneen ääreen ehtineet. Siispä vasta nyt.

Vaikka en kovin usein niin sanottuja paperitöitä tee, laskeskelin eilen hieman yrityksemme toimintaa kuvaavia lukuja ensimmäisestä toimintavuodestamme. Kun muutimme Kuralaan viime vuoden tammikuun alussa edessä oli toki useampi hiljainen talvikuukausi kun vasta käynnistelimme yritystoimintaa. Selasin kalenteria ja poimin sieltä kaikki asiakastapahtumat sillä tarkkuudella kun se oli mahdollista. Joissain tapauksissa piti vähän muistella, mutta totesin, että kaikki asiakasryhmät sentään muistan ja melkein kaikki yksittäisetkin kävijät, ainakin varaajien nimet heti raksuttivat. Kuralan kartanotilan ensimmäisenä vuonna yöpymisiä oli 886 ja aamiaisia tarjoiltiin kaikkiaan 562 kpl. Eniten yöpymisiä oli heinäkuussa, tähän vaikutti tietysti yli viikon mittainen Valasrannan tanssileiri, jolloin meillä oli ns. tupa täynnä koko ajan, mutta myös elo- ja syyskuu olivat varsin vilkkaita kuukausia koiraleirien ansiosta. Tulevan vuoden osaltakin näyttää siltä, että koiraleirit painottuvat syyskesälle ja syksyyn.

Monet majoittujista tietysti ruokailivatkin meillä, mutta myös muissa tilaisuuksissa, juhlissa, kokouksissa tai saunailloissa käyneiden ruokailijoiden määrä ylitti puolen tuhatta. Tämä on meille iloinen yllätys, sillä alunperin toiminnan päälinjoja suunnitellessamme emme laittaneet niin suurta painoa erillisille ruokailuryhmille vaan halusimme keskittyä nimenomaan majoittujien palveluihin.

Olemme usein viime vuoden aikana päivitelleet tekemättömien töiden määrää, niin blogissa kuin päivittäisissä jutuissammekin. Sama linja varmaan jatkuu tänäkin vuonna, mutta ehkä vuoden kokemuksella osaamme jo hieman paremmin asennoitua vain olemaankin. Kenties vuoden motoksi pitäisi ottaa "elämä ei tule ikinä valmiiksi". Tai ehkä se pitäisi ottaa samantien vähintään 10 vuoden motoksi. Suunnitelmia tällekin vuodelle jokatapauksessa on, suurempia ja pienempiä. Pienemmistä mainittakoon kelohirsisen opasviitan siirto lähemmäs Kuralan tien vartta, ohjaamaan ainakin Hilpi-hallille tulijoita (tästäkin projektista voi tulla suurehko, kun Matti pääsee vauhtiin...) ja suuremmista päärakennuksen takametsikön metsänhoidolliset toimenpiteet. Tässä viimeksi mainitussakin on vaarana, että kun päästää Matin riehumaan moottorisahan kanssa, siitä ei heti tule loppua. No, minä vanhana puunhalaajana pistän kampoihin. Kuten huomaatte, tämänkin vuoden blogijutut tulevat käsittelemään puunkaadon ja kaatamatta jättämisen ristiriitoja.

Virallisesti haluan toivottaa kaikille blogimme lukijoille onnellista ja menestyksekästä vuotta 2011 ja samalla rohkaista kirjoittamaan enemmän kommentteja, koska niitä on meistä niin hauska lukea. Kiitos vakiokommentoijille, olette niin piristäviä! Ja epävirallisesti totean, että meillä oli tosi lystikäs joulu kun Pihla oppi juuri jouluksi kävelemään ja tömpsötteli innoissaan ympäriinsä. Harjoitukset jatkuvat edelleen hieman huojuvasti, mutta siitä se lähtee.

Loppuun vielä kuva uudesta harrastuksestamme. Tämä kierros on tehty jo ennen joulua, nyt lunta on huomattavasti enemmän.

Hilpistä on kehkeytymässä aikamoinen vetokoira, kunhan vaatetus on riittävä eikä lunta ole liikaa. Jos collien meinaa saada kiinnostumaan pulkan vetämisestä, kovin arktisiin olosuhteisiin ei kannata yrittää. Pulkkaileva matkustaja on innoissaan kun sikalansuoralla mennään oikein juosten!

Odottamattomia ja ei toivottuja joulukiireitä

2010-12-23T21:12:00.002+02:00

Monet kaverimme ja asiakkaamme ovat ihailleet meitä ympäröivää maalaisidylliä ja onpa jokunen ihan suoraan sanonutkin olevansa kateellinen kun saamme asua täällä. Kaikella on kuitenkin se toinenkin puoli. Emme missään nimessä hetkeäkään ole katuneet tänne muuttoa, mutta onhan tässä kiinteistömäärän hoitamisessa omat haasteensa. Ei sitä kerrostalossa asuessamme miettynyt hetkeäkään asunnon lämmitystä, rännien puhdistusta, vesijohtojen jäätymistä, viemärien tukkeutumista, lumien luomista jne. Nyt ei kulu päivääkään, etteikö ajattelisi jotain edellä mainituista. Ja täytyy myöntää, että välillä ajatuksissa on pientä stressin poikasta mukana. Vaikka kerrostalossa ei ympäristö ole yhtä idyllinen ja ihana kuin meillä täällä, niin iloitkaa siitä että kämppä on lämmin tekemättä mitään ja vesi tulee ja vesi menee pakkasista huolimatta.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti tänään mennä jouluostoksille heti aamupäivällä, kunhan ensin käväisen laittamassa tulen Kurki-mökin takkaan, jotta jouluvierailla riittäisi lämpöä mökissä. Sytytin takan ja tein perustarkistukset: jääkaappi, roskikset, astiakaappi, sängyt, vessa, pesuhuone. Pesuhuoneen lattia oli vielä turhan kylmän tuntuinen ja päätin laittaa saunaankin pienen pesällisen, jos se vaikka auttaisi lattiankin lämpeämistä. Siinä kiukaan alle tulta viritellessäni katsoin tarkemmin pesuhuoneen lattiakaivoon ja huomasin, että se on täynnä vettä. Mitä ihmettä? Miten siellä vettä voi olla? Ensinnäkin viemäri on tarkoitettu viemään vesi pois ja toiseksi ei tänne pitäisi tulla mistään vettä. Keksin koko kuvion aika nopeasti, mutta eipä tullut tämäkään mieleen etukäteen. Teimme remontin yhteydessä kotelon Kurjen vessan putkihässäkän eteen, jotta vessasta tulisi siistimpi. Putket jäivät siististi koteloon ulkoseinän viereen... Avasin kotelon tarkistusluukun ja siellähän tulvi. Mökin peruslämpö ei ollut riittänyt koteloon asti ja putket olivat jäätyneet. Kiroilin ja soitin putkimiehelle, joka onneksi pääsi tulemaan melkein heti. Oppirahat osoittautuivat varsin pieniksi: yhden tulpan tiiviste oli hajonnut. Se oli nopeasti vaihdettu, mutta entäs sitten se viemäri.

Ensin kaadoimme kuumaa vettä, ei mitään. Sitten kaliumhydroksidia, ei mitään. Vesi nousee pesuhuoneen lattialla. Lappasimme veden pois lattialta ja kaivosta. Putkimies ähelsi lattiakaivon tarkistustulpan pois kaliumhydroksidin "lämmittäessä käsiä mukavasti". Tadaa, vesi hävisi! Ei muuta kuin kuumaa vettä kaivoon, jotta aukeaa. Riemu loppui lyhyeen kun kaivo alkoi taas täyttyä eikä vesi laskenut yhtään. Yksi tukos selvitettiin, mutta heti törmättiin toiseen. Ei muuta kuin lisää kaliumhydroksia kaivoon, ei mitään. Seuraavaksi otettiin käyttöön pieni viemärirassi eli sellainen tiheän vieterin oloinen härveli, jolla avataan tukkeutuneita viemäreitä. Se eteni aikansa, mutta sitten tuli toppi. Seuraava yritys isommalla rassilla, samaan paikkaan tyssäsi eikä auttanut vaikka kuinka vatkasi. Seuraavaksi lähdimme työntämään rassia ulkopuolelta sakokaivosta päin viemäriin. Homma tuntui etenevän hyvin kunnes taas tuli toppi, mutta tällä kertaa tukos vaikutti jotenkin joustavammalta. Rynkytin rassia edestakaisin kaikin voimin ja se meni kuin menikin läpi, mutta tyssäsi aika pian uudelleen. Jatkoin rynkyttämistä ja putkimies meni tsekkaamaan sisälle: pesuhuoneessa ei näkynyt mitään, mutta keittiöstä kuului jotain outoa kolinaa. Ja siellähän se rassi kolisi keittiön allaskaapissa ja se joustava "tukos" oli vesilukon liitoskohdassa ollut kumitulppa.

Tuumaustauon jälkeen jatkoimme rassaamista sisäpuolelta terästettynä lisäsatsilla kaliumhydroksidia. Ei menestystä. Putkimies soitti höyrymiehelle, jolla on itsetehty höyrytyssysteemi jäätyneiden putkien avaamiseen. Hänkin pääsi paikalle alle tunnissa ja aikamme höyryputkea viemäriin tungettuamme tukos aukesi ja vedet holahti kaivosta pois. Työvoitto niin sanotusti. Viisitoista minuuttia sen jälkeen kun olin saanut siivottua rassauksen jättämät jäljet pesuhuoneen lattialta ja seiniltä Kurki-mökin jouluvieraat jo kaarsivatkin pihaan. Melko hyvä ajoitus siis. Kello oli tässä vaiheessa puoli neljä eli koko päivä siihen hurahti: se pikainen takan sytytys oli aamulla kahdeksan maissa.

Kun raahauduin sisälle, niin Laura varovasti sanoi, että patterit tuntuvat vähän kylmiltä - mahtaako hakekeskuksessa olla jokin ongelma. Käännyin kannoillani ja menin hakekeskukseen toteamaan, että se oli sammunut. Ulkona pakkasta 27. Meillä oli viime viikolla hakekeskuksen kanssa aika tavalla ongelmia ja se sammui useamman kerran. Lopulta syyksi selvisi syöttöruuvin moottorin virransyöttöhäiriö. Tällä kertaa kyse oli onneksi vain vääristä säädöistä pakkaseen nähden eikä mistään viheliäisestä tukoksesta tai hajonneesta aparaatista. Sytytin kattilan uudelleen, hipsin sisälle ja kysyin varovasti Lauralta, että haittaisiko häntä jos joululahjat tulisi tänä vuonna pikkuisen viiveellä...

Energiansäästöyrityksiä ja ihmettelyä

2010-12-12T17:26:00.005+02:00

Talvi on tosiaan saapunut Suomeen jo näin joulukuun puolella! Pääkaupunkiseutu on luonnollisesti kaaoksessa lumen takia, sen olemme saaneet uutisista kuulla lukuisia kertoja. Katumaasturien myynti varmaan taas kasvaa, jotta kinokset eivät muodostu ongelmaksi... Onneksi tänne maalle lunta mahtuu eikä kylmyyskään yleensä ole hirmuinen ongelma. Matti huoltaa hakekeskusta säännöllisesti ja lämpöä on riittänyt, vaikka yleensähän pidämme päärakennuksen huoneista osan viileämpinä silloin kun niillä ei ole käyttöä. Pienet ja suuremmatkin energiansäästötoimet ovat tietysti olleet meille tärkeitä jo asuessamme kaupungissa kerrostalossa, mutta tottahan tällaisessa usean rakennuksen kiinteistössä asuessa energia-asioista puhutaan ja parannuksia mietitään alati. Itse olen usein ihmetellyt, miksi lehtien ekovinkkipalstoilla kerrataan vuodesta toiseen samoja itsestäänselvyyksiä kuten sammuta turhat valot ja älä valuta vettä suihkussa saippuoidessasi hiuksia, mutta jo vuoden kuluessa olemme todenneet, että työsarkaa näissäkin asioissa varmasti riittää.

Joku blogimme lukijoista on ehkä huomannut, että nettisivuillamme on myös osio "vihreät arvot" ja näin biologin ja ekonomin liitossa ei liene yllätys, että ympäristöasiat ja sitä kautta myös taloudellisuus ovat meille tärkeitä. Arjen energiansäästöä ja ekologisuutta yritämme siis toteuttaa paitsi lämmittämällä mahdollisuuksien mukaan puilla myös ekologisemmalla sähköllä -sitäkin kun täällä kuluu. Tässä kuussa vaihdoimme sähkösopimuksen Vattenfallin täysvesisähköön, joka on Suomen luonnonsuojeluliiton sertifioimaa ekoenergiaa.

Monissa hotelleissa ja muissa majoituspaikoissa näkee usein lappuja, joissa asiakkaita kehotetaan säästämään energiaa ympäristöön vedoten. Matti oli taannoin eräässä yrittäjäillassa, jossa luennoitsija käytti näistä teksteistä termiä ekomäkätyslappu ja niin kai on, että harva viitsii säästää energiaa muualla kuin kotonaan. Matti totesikin, että paras tapa säästää lämmityksessä maaseutumatkailukohteissa, on hankkia oviin ovipumput. Meillä ei vielä joka ovessa sellaista ole, mutta huomenna tilataan niihin mistä vielä puuttuu. Sen päätimme tänään, kun kävin sulkemassa erään mökin avoimen ulko-oven sen oltua selällään jo jonkin aikaa. Ulkona oli pakkasta 20 astetta.

Ympäristönsuojelu, tai edes sen yrittäminen, on välillä ikävää "ruikistelua", kaveriemme termiä lainatakseni. Toivon kuitenkin, että Pihlan ei tarvitse teini-iässään enää ideoida energiatehokkuus vinkkejä tasolla "suljetaan ovi" vaan maailmassa oltaisiin vähän edistyneemmällä tasolla ekologisuudessa. Yritetään edes.

Työtä, toimia ja jouluvalmisteluja

2010-11-30T20:05:00.006+02:00

Niin vain on marraskuu taas lipsahtanut loppuunsa. Marraskuuhun on mahtunut monenlaista kiirettä töiden merkeissä ja eläintenkin osalta. Isäinpäivälounaasta alkaen meillä oli yli viikon mittainen tosi tiukka työputki ja viimeinen ryhmä vaihdettiin ns. lennosta. Sitten narttukissamme Nökö oli steriloitavana ja vietti muutaman päivän sisällä, se aiheutti vähän erityisjärjestelyitä. Onneksi toipuminen on ollut silminnähden ripeää ja huomasimme, että Nökölle teki hyvää olla vähän aikaa tottumassa meihin ihan itsekseen, se kun on ollut kissakolmikosta kaikkein arin ja jopa ihmisiä välttelevä. Nyt Nökö on selvästi reipastunut ja tulee itse rapsuteltavaksi.

Sunnuntaina oli ensimmäinen adventti ja ilmeisesti sen jälkeen voi kai virallisesti aloittaa jouluvalmistelut, ehkä jotkut jouluun innokkaammin suhtautuvat aloittavat jo aiemminkin. Itse en ole oikein jouluihminen, mutta tänä vuonna tuntuu, että tämä viehättävä ympäristö innostaa jopa minua joulukoristeluun ja muuhun puuhailuun. Varmasti myös lumen tulo on auttanut asiaa. Saadaan edes muutamaksi tunniksi päivässä vähän valoisampaa. Tosin viime päivien pakkaset ovat aiheuttaneet sen, että ulos ei ole juuri tullut lähdettyä, ei viluisen koiran eikä lapsenkaan kanssa.

Kyntteliköt on siis viritelty ikkunoille, ensimmäiset joulutortut paistettu ja maistettu. Joulunuotteja kaivellaan kätköistä ja ulkovalojen sijoittelua pohditaan ankarasti. Liitän tähän vielä pari kuvaa joka on otettu viime täydenkuun aikaan. Yritin käydä ulkona ikuistamassa hienoa tunnelmaa, mutta yritykseksihän se taas jäi, ainakin tuollaisella kameralla.

Maisema puutarhasta kuunvalossa -huomaa salaperäinen hahmo puussa.

Näkymä kuun ja pihavalon loisteessa.

Hyppäys Kuralan kartanotilan historiaan

2010-11-08T17:32:00.000+02:00

Tähän marraskuun alkuun tulikin melkoinen blogitekstitiheentymä. En sitten tiedä johtuuko se pimenevistä illoista, Pihlan pidemmistä päiväunista, hyvistä juttuideoista vaiko niistä kaikista yhdessä. Täytyy myöntää, että jo useamman kuukauden on toki ollut tarkoitus ehtiä kirjoittamaan blogiin useammin. Tällainen joka toinen päivä ei kuitenkaan ole tavoite vaan pikemminkin niin, että vähintään joka viikko blogiin tulisi uutta luettavaa.

Saimme eilen mielenkiintoisen yhteydenoton nettisivujemme yhteydenottolomakkeen kautta Kuralan kartanotilan aikaisemman omistajan sukulaiselta, joka selvitti kartanotilan nykyomistusta. Tartuin puhelimeen heti yhteydenoton luettuani ja kävin oikein mielenkiintoisen keskustelun saaden huomattavaa lisävalaistusta 1940-luvun omistussuhteisiin sekä silloisten omistajien sukujuuriin.

Olen luonteeltani sellainen, että kun innostun jostain niin en oikein pysty lopettamaan ennen kuin saan valmiiksi sen mitä olen tekemässä. Tästä puhelusta innostuin tutkimaan myös heti Yläneelle muutettuamme lahjaksi saamiamme historiikkeja. Pöytyän Yläneen ja Oripään historia vuoteen 1865 keskittyy nimensä mukaan jo varsin vanhoihin asioihin, mutta siitäkin löytyi nyt vajaan vuoden Yläneeseen tutustuneena huomattavasti enemmän mielenkiintoista tietoa kuin silloin heti tammikuussa. Pia Mattila-Lonkan Kartanoita ja korvenkansaa, Yläneen historia nälkävuosilta 2000-luvulle puolestaan oli jo tammikuussa huomattavasti edellistä mielenkiintoisempi historiikki, niin voitte vain kuvitella miten uppouduin siihen eilen. On hauska huomata miten moni kirjassa mainittu ihminen ja erityisesti paikka saa aivan erilaisen merkityksen kun on siellä vieraillut tai kyseisen ihmisen tavannut.

Jumiuduin sohvalle historiikkien kanssa heti kun olin saanut Pihlan nukkumaan vähän seitsemän jälkeen ja jatkoin lyhyttä tutustumisretkeäni historiaan vielä tietokoneen ja googlen parissa melkein puoleen yöhön. Olisin halunnut kirjoittaa tämän tekstinkin heti tuoreeltaan, mutta muistin onneksi siinä vaiheessa, että Pihla ei ole vieläkään siirtynyt talviaikaan ja niinhän siinä sitten kävi tänäänkin, että tyttäremme heilutteli iloisesti sängystään vartin vaille kuusi aamulla. Hyödynsin kuitenkin innostukseni ja kirjoitin nettisivujemme historia-osion uusiksi ja harmittelin hieman kun siellä ehti olla eiliseen asti suorastaan väärää tietoa, mutta onneksi ei ole enää!

Rotukirjo laajenee - bolognese-päivä Kuralan kartanotilalla

2010-11-06T16:26:00.006+02:00

Tänään ensimmäisten lumihiutaleiden kera saapuivat hieman isommatkin lumipallot: bologneset. Pienten valkoisten koirien rotuyhdistyksen päivään meillä kuului mm. opastusta turkin hoidossa ja tietysti agilityä. Pidän itseäni aika hyvänä koirarotujen tuntijana ja Mattikin on laajentanut tuntemustaan huomattavasti. Olemme yrittäneet listata kaikki eri koirarodut jotka meillä tähän mennessä ovat vierailleet, niitä on jo kertynyt useampi kymmenen. Viimeksi kerroimme blogissa cesky-terriereiden kesäpäivästä. Muita roturyhmiä ovat olleet hovawartit kahdella eri kasvattileirillä, schipperket ja samojedistit. Toki näihinkin porukoihin mahtuu myös muita rotuja ja agilityharrastajien keskuudessa yleisiä rotuja tuntuvat olevan erityisesti bordercolliet ja -terrierit, jackrusselinterrierit ja shetlanninlammaskoirat.

Omat appivanhempani ovat kauttani tutustuneet koiriin vääjäämättä: ensin raahasin Jaffa-labradorinnoutajani mukanani Matin kotiin harva se kerta kun tulin käymään, sitten piti opetella Hilpin pentuaikana tiukkoja sääntöjä, ettei pennusta tulisi aivan kuriton ja nyt meillä vilisee koiria jos jonkinmoisia. Myös niitä isoja, mustia, joita anoppini vähän kavahtaa. Rotuja he ovat varmasti oppineet tuntemaan jo muitakin kuin "pieni terrieri" tai "touhottava noutaja". Bologneset on varsin harvalukuinen koirarotu Suomessa, eikä ehkä kovin tunnettu koiria harrastamattomien joukossa. Kun kerroin, että meillä on tänään bolognesepäivä, appiukkoni kuunteli juttuani hetken ja totesi sitten, että hän jo vähän ihmetteli, miksi tuo ruokaharrastajien ryhmä haluaa käyttää myös agilityhallia!

ps. Mattikin tunnusti tämän jutun luettuaan, että kun bolognesepäivästä kyseltiin ensimmäisen kerran puhelimitse, hän joutui kysymään, että mitä ne bologneset oikein ovat. Nähtävästi arvioin aiemmin hänen koiratuntemuksensa hieman yläkanttiin...

Hiippailijoita marraskuun pimeydessä

2010-11-05T14:21:00.012+02:00

Marraskuu on varmasti monen suomalaisen mielestä kuukausista se ankein ja ikävin ja aika usein olen itsekin samaa mieltä. Tänään kuitenkin aurinko on vähän pilkistellyt, se aina piristää. Pimeyteen pitää vaan tottua ja toisaalta se on välillä ihan mukavaakin kun varustautuu oikein. Otsalampulle on taas käyttöä aamuin illoin ja oikeastaan välillä päivälläkin. Kissamme nimittäin ovat muuttaneet asustamaan talon alustaan ja niitä ruokkiessa otsalamppu on välttämätön varuste. Kesällä kerroimme kissasisaruksista jotka muuttivat meille naapurista. Söpö ja Jyty ehtivät seikkailla vain vähän aikaa yhdessä, kunnes rohkeamman eli Söpön kohtaloksi koitui maalaiskissojen yleinen uhka: Söpö jäi työkoneen alle. Tästä traagisesta tapauksesta opimme ainakin sen, että kurkimme aina autojen tai Avantin alle kun käynnistämme. Toisaalta voi todeta, ettei ole yllättävää, että juuri Söpölle kävi niin, se kun oli aivan peloton asiassa kuin asiassa.

Jytyllä on jo useamman kuukauden ajan ollut seuranaan Eurasta kotoisin olevat kissakaverukset Laku ja Nökö. Kolmikon tutustuminen otti aikansa, mutta nyt ne ovat hyviä kavereita. Jytyn suosionosoituksia voi lukea toisten kissojen korvantaustoista. Sillä on tapana nuolla Lakun ja Nökön korvantaustat ihan märiksi takuiksi kun se osoittaa kavereille hellyyttään.
Marraskuun pimeys ei tunnu kissakolmikkoa haittaavan. Ne hiippailevat nurkissa kuin suuret viidakon pedot, syöksyvät puskasta koiran perään ja istuskelevat keittiön portailla iltamyöhällä. Aamulla kun kävin Hilpin kanssa rannassa lenkillä, otsalampun valokeilassa näkyi kolme kiiluvaa silmäparia seuraamassa meitä sopivan matkan päästä.Kissojen reviiri on siis laajentunut rantaan ja Hilpi-hallille asti. Tiistaisin käyn Hilpin kanssa treenaamassa Ketterä-teamin koulutusryhmässä ja viime tiistaina Lakukin ilmestyi hallille "treenaamaan". Ei se sentään toisten koirien aikana halliin uskaltautunut, mutta aina kun järjestelimme esteitä eikä hallissa ollut koiria, Laku patsasteli milloin minkäkin esteen päällä tai alla. Kissat pääsevät luikahtamaan isojen liukuovien alta sisään ja ulos, joten muutkin meillä käyvät koiraharrastajat saavat varmasti vielä seuraa. Uskoisin, että Laku sentään tajuaa pysyä poissa silloin kun vieraita koiria on paikalla. Hilpistä se ei piittaa, pikemminkin härnää sitä. Yleensä Hilpi ja kissat ovat oikein hyvää pataa, nuuskitaan ja nenitelläänkin, mutta ajoittain perinteinen kissa-koira-asetelma iskee päälle. Poikakissat eivät Hilpiä paljon kavahda, mutta Nökön takaa-ajamista Hilpi ei aina voi vastustaa, sillä Nököllä pettää joskus pokka ja se pinkoo vimmatusti pakoon. Silloin koiran saalistusvaistot toimivat. Onneksi matka tyssää aina viimeistään johonkin puuhun ja kun saalis ei liiku, Hilpi harmittelee puun juurella kun hyvä juoksuleikki loppui heti alkuunsa.

Laku ja Hilpi rauhallisesti yhdessä, mutta kameraan katsomisesta ei ollut mitään puhetta.

Hilpin ja kissojen keskinäisestä kunnioituksesta kertoo se, että Hilpi ei tahdo tulla sisään jos kissat ovat parkkeeranneet portaille. Ehkä sillä on mielessä ensi tapaaminen Jytyn kanssa, jolloin tuli heti kynnestä nenään. Pieni välimatka tai ainakin riittävästi tilaa väistämiseen on hyvä säilyttää, Hilpi tuntuu tuumivan ja kissat on yleensä häädettävä portailta, jotta koira voi arvokkaasti astella sisään.
Kissanruoka kolmikolle maistuu, mutta toivottavasti varsinainen kissojen työkin tuottaa tulosta. Hiiriähän jahtaamaan kissat tänne otettiin! Vielä ei ole yhtään näkynyt, ei talossa eikä saaliina. Voi siis olla, että homma toimii jo täydellä teholla eli kissat popsivat jyrsijöitä niin, ettemme ole vielä ehtineet nähdä ensimmäistäkään. Veikkaampa kuitenkin, että talven tullen merkkejä siimahännistä ilmaantuu. Toivottavasti kissanuoriso on siihen mennessä teroittanut kyntensä, terästänyt aistinsa ja käy talon töihin niin kuin kissojen kuuluu.

Kaikki kolme kattia samassa kuvassa. Valokuvauksellisuudesta joutuu tinkimään kun kuvaa eläimiä pokkarikameralla, mutta kaverukset on sentään erotettavissa heinikon seasta. Laikukas on Nökö, harmaa Jyty ja musta näkönsä mukaisesti Laku.

Markkinointia Internetissä

2010-10-23T21:04:00.001+03:00

Usein saunassa saan ajatuksen blogikirjoituksesta, mutta aina ei enää sen jälkeen jaksa istahtaa koneen viereen. Iltojen pimetessä ehtii saunaankin huomattavasti aikaisemmin kuin valoisina kesäiltoina, ihmisten aikoihin niin sanotusti. Ja tähän aikaanhan suomalaiset saunovat - lauantai-iltana. Ei kai nyt vielä ole niin kylmä, että hiilivoimaloita käynnistellään saunomisen aiheuttaman sähkönkulutuspiikin vuoksi? Talvella pitää sitten vältellä saunomista lauantai-iltaisin.

Siellä saunassa saamani idea liittyy tällä kertaa markkinointiin ja erityisesti Internetmarkkinointiin. Kohta kymmenen kuukauden kokemuksella uskaltaa siitä jo jotain kirjoittaa, panos-tuotos-suhteesta ja sen sellaisesta. Ja tietenkään emme voi unohtaa "päivitetäänpäs näitä teidän yrityksen tietoja täällä Foniglan sähköisessä yrityshakemistossa" -puheluita.

Suomessa lienee tällä hetkellä satakunta netissä toimivaa yrityshakemistoa. Rehellisesti täytyy sanoa, että ei niistä varmaan puoletkaan ole meille soittaneet, mutta silti tuntuu, että soittajia on ollut hitusen liian monta. Osa on sitkeämpiä ja osa luovuttaa helpommin. Kaikkien kanssa olen toistaiseksi jaksanut keskustella asiallisesti ja pyytänyt perustelemaan miksi ko. hakemistossa kannattaisi olla esillä ja maksaa siitä - kaikki eivät osaa vastata siihenkään. Yhteen hakemistoon ostimme näkyvyyden alkuvuonna yhtenä syynä puhtaasti linkki ulkopuolisella googlen arvostamalla sivustolla ja toiseksi myyjä onnistui vakuuttamaan, että Eniron keltaisilta sivuilta ihmiset hakevat kovasti tietoa. Eniron tunnettu brändi vaikutti myös ostopäätökseen. Onneksi ei tarvitse ensi vuonna tehdä päätöksiä noin hataralta pohjalta. Näkyvyys Enirossa maksoi 280 euroa. Eniron palvelusta on tullut sivuillemme helmikuun alusta tähän päivään mennessä surkeat 24 kävijää. Heistäkin puolet poistuivat välittömästi etusivulta eli jäljelle jää 12 mahdollista uutta asiakasta, "klikkauksen" hinnaksi muodostuu näin ollen 23,33 euroa, melko kallista. Toivottavasti Eniron ihmiset lukevat tätä ja ymmärtävät olla soittamatta meille tarjoten jatkoa tai vaihtoehtoisesti ymmärtävät antaa meille korvaukseksi katteettomista lupauksista superhypernäkyvyyden veloituksetta, jolloin pomppaamme hakutulosten kärkeen viiden minuutin videolla vaikka käyttäjä hakisi putkimiestä Kittilän perukoille.

Se nettihakemistoista, voitte varmasti arvata, että nykyisen yhden sopimuksen päättyessä meitä ei löydy yhdestäkään maksullisesta nettihakemistosta. Verkon kuningas Google tahkoaa miljoonatulosta lypsylehmänään niin sanotut sponsoroidut linkit. Omia maksullisia kampanjoita voi kuka tahansa luoda Googlen Adwordsin avulla. Tässä rehottaa myös kukoistava sivubisnes Googlen kumppaneiden taholta, jotka myyvät asiantuntija-apuaan sponsorilinkkikampanjoiden toteuttamiseksi. Viimeisenä yrittäjänä Fonecta, joka tarjosi 300 takuukävijää edulliseen pakettihintaan 695 euroa. Toki tämäkin olisi per klikkaus kymmenen kertaa Eniroa halvempi, mutta silti melko kallis. Itse Google lähestyi myös meitä 75 euron etusetelillä, jos avaamme Adwords-tilin ja polkaisemme pienen sponsorilinkkikampanjan käyntiin. Päätin kokeilla, koska tarjoutui hyvä tilaisuus harjoitella ilmaiseksi.

Mulle on toistaiseksi varsin epäselvää, miten yhden klikkauksen hinta näissä sponsorilinkkikampanjoissa määräytyy. Etukupongin yhteydessä hehkutettiin, että voit saada jopa 300 kävijää sivuillesi eli klikkauksen hinnaksi oli laskettu 0,25 euroa. Aloitin pikkujouluhenkisen kampanjan 16.10. ja tähän mennessä kampanjan kautta sivuillemme on löytänyt 48 kävijää 5 euron päiväbudjetilla. Budjetti tuskin on merkittäviä määriä kävijöitä lohkaissut, koska joka päivä ei ole mennyt sitä viittäkään euroa. Keskihinta yhdelle käynnille on ollut 0,76 euroa eli kolme kertaa lupailtua suurempi. Melkein 60 % kävijöistä on poistunut heti ja loputkin ovat viettäneet sivustolla aikaa selvästi sivuston keskiarvoa vähemmän aikaa. Ei oikein vakuuta tämäkään, mutta en uskalla tuomita systeemiä vielä lopullisesti, koska tunnen sen toistaiseksi varsin huonosti.

Ehkä siellä herää kysymys onko meillä mitään positiivisia kokemuksia Internet-markkinoinnista. Kyllä on ja yksi on ylitse muiden. Kohderyhmän löytäminen ja mainoksen onnistunut kohdentaminen heille on nettimarkkinoinnissakin keino ylitse muiden. Laitoimme viime viikolla suunnistusharjoituksistamme mainoksen Suunnistus.netin keskustelupalstalle. Ensimmäisenä päivänä kun mainoksemme julkaistiin tuli sen kautta sivullemme 119 kiinnostunutta kävijää! Kyllä siinä suuri ja mahtava Eniro kalpenee.

Suunnistusharjoitukset viikon teemana

2010-10-10T20:39:00.000+03:00

Tämän vuoden henkilökohtaisesti vilkkain suunnistusviikko vetelee viimeisiään. Viikolla kävin kolme kertaa Korkiakosken maastossa päivittämässä karttaa ja viikonloppuna olin oikein kilpailemassa 25Manna-seuraviestissä Ruotsissa.

Korkiakosken maastossa järjestettiin Varsinais-Suomen rastipäivät vuonna 2006 ja ensi vuoden SM-pitkä järjestetään sen naapurimaastossa heti tien pohjoispuolella. SM-kisoihin kartan päivittämisenikin liittyy: Kuralan kartanotila järjestää yhteistyössä Yläneen Kirin ja Liedon Parman kanssa suunnistusharjoituksia SM-pitkän 2011 sekä niin ikään Yläneellä ensi vuonna järjestettävän FinnSpringin naapurimaastoissa. Harjoituksista on kerrottu yksityiskohtaisemmin Kuralan kartanotilan kotisivuilla.

Halusin tarjontaan vähintään yhden harjoituksen 1:15 000 -kartalla ja koska Kirillä ei ollut sopivia valmiiksi painettuja karttoja varastossa, niin 15-tonniseksi harjoituskartaksi valikoitui luonnollisesti SM-pitkän naapurimaasto. Mielestäni normitulostimella 15-tonniseksi tulostettu kartta ei ole kovin kaksinen ja siksi harjoituskarttakin painetaan. Valmiiksi vanhaa karttaa ei tietenkään kannata painaa ja siksi lupasin tehdä tarvittavat päivitykset. Maastokäynnit on nyt tehty ja piirtäminenkin on voitonpuolella, joten seuraavaksi on sitten vuorossa rastien vienti maastoon. FinnSpringin jälkeen harjoituspaketti vahvistuu toisella 1:15 000 -kartalla kun kisamaasto saadaan harjoituskäyttöön.

Eilen suunnistettiin Manna, jossa olin mukana seuramme kakkosjoukkueessa. Päätin lähteä mukaan melko viime tipassa vasta tällä viikolla kun viikonlopun asiakkaat peruivat tulonsa ja joukkue oli muutamaa juoksijaa vajaa. Oli kyllä tosi kivaa olla mukana pitkäksi venyneen tauon jälkeen ja nähdä kavereita! Juoksukunnon kanssa on vielä tekemistä, mutta ilahduttavan (yllättävän) vähän kuitenkin jäin vitososuuden nopeimmille vauhdissa ottaen huomioon lähes totaalisen 16 kuukauden harjoittelutauon. Kokonaisaikaeron nopeimpiin tosin tuplasin kun pummasin parilla rastilla yhteensä kolmisen minuuttia. Siinähän se suunnistamisen suola onkin: aina riittää jossiteltavaa.

Tarkoitus on taas ensi kaudella olla mukana ainakin suurviesteissä ja muissakin kisoissa yrittämisen ja perheen muodostaman yhtälön asettamissa rajoissa. Toivottavasti saamme suunnistajia leireilemään Kuralan kartanotilalle ja mahdollisesti isäntäkin pääsee osallistumaan joihinkin treeneihin mikäli leireilijöillä ei ole mitään sitä vastaan. Tammikuisessa blogikirjoituksessahan lupasin yrittää osallistua ainakin yhteislähtöharjoituksiin. Vielä ennen lumen tuloa on toivottavasti ja todennäköisesti useampi kuukausi erinomaista harjoitteluaikaa Yläneen hienoissa maastoissa. Yösuunnistuskin onnistuu pian jo alkuillasta.

Syyspäivä puutarhassa

2010-09-30T20:39:00.008+03:00

Ulkotyöt ovat tällaisina syyspäivinä mieluisaa puuhaa, erityisesti vieraileville työmyyrillemme, isovanhemmille. Tänään istutimme kukkasipuleita, haravoimme hieman, maantasoitustöitäkin piisasi. Matilla on monia visioita, miten ruohonleikkuuta voidaan alati tehostaa -nurmikentillä olevien painaumien täyttö ja kukkamaiden sekä pensaiden etäisyydet toisiinsa nähden tähdätään niin, että Avantilla ajo voidaan optimoida mahdollisimman tehokkaaksi ja ajolinjat suoriksi. Hyvä on, ehkä tämä kuulostaa vähän piikittelyltä, mutta asiassa on järkeä kunhan aikaa säästyy sitten ensi kesänä. Huonona puolena tosin on ajettavien alueiden vähittäinen lisääntyminen...

Omenapuita pihallamme kasvaa muistaakseni 14 kappaletta ja nyt olemme päässeet vertailemaan eri lajikkeiden makuja. Omppusosetta on tehty mittavat määrät, mutta vielä riitti kerättävää tuoremehuasemalle vietäväksikin. Peuroille eli nykyisille valkohäntäkauriille huonompia omppuja hakivat erään metsästysporukan jäsenet jo toista kertaa. Tässä panoksemme riistanhoitotyöhön!

Eilen miehillä oli menossa jo pitkään suunniteltu urakka, keväisten raivausten tuloksena syntyneiden rankojen haketus. Matti onkin jo konevuokraamo Cramon vakioasiakas, nyt käytössä oli haketinvärkki. Ei tässä kuulemma ihan tuntipalkoille pääse, sen verran pieni masiina on, mutta onpahan nyt hakesäiliössä omien puiden haketta, vieläpä itse tehtyä. Lämmittää erityisen hyvin.

Purukasa koneen ympärillä johtuu siitä, että tröötti, josta hake tulee tukkeutui aluksi usein, ennenkuin Matti keksi jotain jippoja, joilla tukoksesta päästiin. Harmitti kun en ehtinyt ottaa kuvaa "geysir" haketuksesta

Mummu on melkoinen puutarhahirmu ja tässä vielä kuva perunannostosta. Innostuin lykkäämään Pihlankin kasvimaalle katselemaan touhuja lähietäisyydeltä ja olikin työtä ja tuskaa saada vaunut ylämäkeen epätasaiselta perunapellolta takaisin pihamaalle. Perunasato oli mielestämme hyvä kuivaan kesään nähden, kastelua kun ei liiemmälti harrastettu.

Pikkupuutarhuria ja Jyty-kissaa kiinnostaa, mitä maasta nousee.

Häät Kuralan kartanotilalla

2010-09-20T11:07:00.001+03:00

Saimme kunnian tarjota puitteet nuoren parin hääjuhlalle viime viikonloppuna. Sää olisi voinut olla pikkuisen kuivempi, mutta pieni (ja ajoittain kaato-) sade ei hääparin ja vieraiden hymyjä hyydyttänyt. Hääpari saapui Kuralan kartanotilalle perjantaina bestmanin ja kaason kanssa koristelemaan paikkoja ja virittäytymään tunnelmaan.

Hääpari vihittiin tanssiladossamme, jonka jälkeen pitopöytä oli katettuna päärakennuksen juhlatiloissa. Tanssilato oli koristeltu pihlajan oksilla, auringonkukilla ja osmankäämeillä ja oli mielestäni oikein viihtyisän näköinen. Palautteen perusteella myös kokkimme Päivi onnistui jälleen erinomaisesti ja juhlavieraat saivat nauttia herkullisista pöydän antimista. Lyhyen ohjelmaosuuden jälkeen oli vuorossa kahvi ja hääkakku. Enemmän kuin itse kakku meitä jännitti kakun pysyminen pystyssä uudessa kolmikerroksisessa telineessään, jonka nikkaroin en mitenkään viime tipassa perjantaina. Tein kakkutelineen pihapoppelista sahatusta leveästä laudasta ja agilityhypyistä ylijääneestä pyöreästä rimasta. Keskimmäinen taso kieltämättä pikkuisen kenotti ja saattoipa kenotus hieman lisääntyä kakun leikkaamisen edetessä, mutta kakku pysyi kuitenkin pystyssä loppuun asti, mikä ilahdutti meitä kovasti. Ennen seuraavia häitä pitänee hieman vielä viritellä kakkutelinettä, jotta Lauran ei tarvitse koko kakkukahvien ajan seurata kakkua silmä kovana ja sydän syrjällään. Minä luonnollisesti olin varma telineen kestävyydestä ja balanssista koko ajan.

Hääkakku kauniina ja pystyssä

Juhla-aterian ja hääkakun jälkeen juhlavieraat siirtyivät jälleen tanssilatoon jolloin vuorossa oli ainakin häävalssi ja lisää ohjelmaa. Viileään vuodenaikaan hääohjelmaan sopi varmasti mainiosti myös savusauna, jonka löylyistä vieraat nauttivat aina pikkutunneille saakka. Saunomisen lomassa juhlaväki kävi vielä päärakennuksella yöpalalla. Vieraista 32 yöpyi Kuralan kartanotilalla ja pääsi tervehtimään tuoretta avioparia vielä aamupalalla, joka oli normaalia hieman runsaampi sisältäen muun muassa hääkakkua.

Häät ovat niin iloinen juhla, että puitteiden tarjoaminen alkoi tuntua työltä oikeastaan vasta sunnuntaina iltapäivällä kun siivousurakka oli noin puolessa välissä. Siivosimme kaikki mökit, savusaunan, koko päärakennuksen ja tanssiladon - yhteensä 828 neliötä. Olihan sitä siinä. Suuri kiitos Päiville, mummulle, papalle ja mummille, joita ilman koko viikonlopusta ei olisi tullut yhtikäs mitään.

Traditional Crab party with friends

2010-09-05T17:29:00.018+03:00

Nowadays everybody are constantly busy, so this weekend has been marked in the calenders early in the spring. And as September came, we had this first weekend out off work with relaxing company. Our crab party is just becoming traditional, because it was now third time when we had it. This year was not a very good year for getting crabs, but we succeeded in buying some from local fishermen who fish in nearby Lake Pyhäjärvi.

Cooking together has become one of the main theames of our gatherings. Was it Lotta who first suggested that we should try to make rosvopaisti? Naturally there is one among us, who has experience of these kind of cooking, and Jussi got excited immediately. Actually, rosvopaisti, whitch is real slow food, stole attention from the crabs. On Saturday morning Matti, Jussi and Pihla started cooking by digging a hole in the field to make "the oven" for meat. Pihla is always interested in jobs done with the Avant tractor, and this time was not an exception. I think Jussi had to do most of the work done with shovel... Then they burned fire in the hole for several hours to make the stones hot enough. Another job was to wrap this pile of meat in folio and wet newspapers. Then the whole piece was put in the hole and campfire was burned on top of it again several hours. All combined it took around 10 hours from hole digging to the table, but it was worth of it! (It´s easy for me to say, I did almost nothing for this dish, but hey, I was in the spirit.)

Kalle and Jussi wrap the meat with metal net to keep the package together. Notice Hilpi at the backround-she didn´t want to miss any action related to meat.

Silent moment -the meat has been buried, now all you can do is wait and hope for the best.

I wish that smoke sauna and swimming in the Yläne river was experience exotic enough to our new spanish member of the bunch. Maybe picking apples and just walking around is sometimes good variety for anyone who lives in the city. This visit was refreshing variety for us - maybe we also got a little push to hurry with our English webpages as well. Anyway, many thanks for all the help in the kitchen and above all -your lovely company.

Successfully preparated scissors of the crab placed on a toast.

The looks of the dish does not tell everything -it tasted delicious. In the middle of the picture: visiting chef.

Special thanks to Varpu for the pictures.

Koiraleirien kautta kohti syksyä

2010-08-24T09:26:00.007+03:00

Tänään on ensimmäinen selvästi syksyisen tuntuinen aamu. Piti laittaa takki päälle kun menin koiran kanssa aamulenkille. Aamulenkki on tietysti aika suureellinen nimitys sille pienelle kierrokselle jonka teemme Hilpin kanssa aina aamuisin. Vain kissoja ruokkimaan ja postilaatikolle, mutta Hilpi tietysti ehtii tällä välin tehdä hieman pidempiä omia kurvailujaan sinne tänne.

Elokuun aikana meillä on ollut koiraleirejä tiheään, kolmena perättäisenä viikonloppuna. Minun on pitänyt jo pitkään pitänyt listata mitä kaikkia rotuja meillä tähän mennessä on käynyt, mutta laitettakoon tähän nyt pieni yhteenveto elokuun koiraroduista: cesky-terrieri, dalmatialainen, karkeakarvainen mäyräkoira, espanjan vesikoira, kääpiö- ja suursnautseri, shetlanninlammaskoira, sileäkarvainen noutaja, rhodesiankoira, lakenois, hovavart, tanskandoggi, lapinkoira, vehnäterrieri, kleinspitz... muistinkohan kaikki. Matti muisti tuon viimeisen ja annankin tässä tunnustusta, että hän on koiraleirien myötä kehittynyt huimasti rotujen tunnistamisessa.

Elokuu on jo kauan ollut suosikkikuukauteni. Tykkään pimenevistä illoista, jolloin hepokatit sirittelevät, kullankeltaisista puiduista viljapelloista, syksyisen metsän tuoksusta sieniä etsiessä. Säihinhän me suomailaiset harvoin olemme tyytyväisiä ja nytkin totean, että saisi jo sataa. Ensinnäkin odotan sieniä ja toiseksi nurmikon kylvö olisi helpompaa. Matti ja appiukko ovat raivanneet muutamia karheikkoja ja odottavat, että niille voisi kylvää ruohonsiementä. Mattihan on tunnetusti intohimoinen ruohonleikkaaja, jolle pienikin puunrunkojen ympärillä puskeva heinätupas on kauhistus. Minä tykkäisin pienistä niittylänteistä, mutta ymmärrän myös tätä toista puutarhanhoidollista näkökulmaa. Yritämme päästä kompromissiin.

Penkin ympäristö oli yksi Matin karheikkoprojekteista. Penkkiä on testattu ja se palvelee hyvin esim. koirien esineruudun opetuksen katsomona.

Söpö on kissanpennuista pelottomampi. Edes pellolla jyristelleet puimurit eivät sitä hermostuttaneet.

Hektisen viikonlopun helmenä ceskyterriereiden kesäpäivä

2010-08-08T21:04:00.007+03:00

Vaikka viikonpäivät ovatkin kadottaneet ominaislaatunsa meillä jo jokin aika sitten, on näin sunnuntaina ihan mukava käydä läpi viikon "saldo". Yleensä saamme todeta, että on tullut tehtyä paljon töitä, eikä tämä viikko ole ollut poikkeus. Loppuviikko oli kuitenkin jopa poikkeuksellisen kiireinen, mutta niin vain siitäkin selvittiin.

Perjantaina ja lauantaina helteiden lisäksi lisälämpöä kertyi tietysti savusaunan lämmityksestä. Perjantainen naisporukkamme taisi tehdä nokisuusennätyksen vihdottuaan savusaunassa, mutta aamupalalla porukka näytti oikein puhtoiselta ja vakuutti myös viihtyneensä. Sehän on kuitenkin tärkeintä. Alle tunti heidän lähdöstään pihalle kurvasi LC Laitila/Untamoinen pikkubussillaan. Heitä kahvitettiin, kävelytettiin metsässä, ruokittiin, savusaunotettiin ja taas ruokittiin. Aamupalalle kömpi sunnuntaina hyvin saunonut, mutta ehkä ei niin kovin paljon nukkunut leijonalauma. Leijonat kehuivat erityisesti savusaunan löylyjä ja itse leipomaamme saaristolaistyyppistä limppua, talon leipää. Kiitokset jakautuivat siis tasaisesti emännän ja isännän kesken.

Ennen kuin leijonat starttasivat kohti kotia saapuivat ensimmäiset Suomen Cesky-kerhon edustajat järjestelemään paikkoja Cesky-kerhon kesäpäivää varten. Seurasimme iloisin mielin kun Hilpi-hallin ympäristö suorastaan kuhisi ihmisiä ja ceskyjä. Uudenkarhea koirahallin hiekkatekonurmi sai tulikasteensa ja selviytyi siitä käyttäjäkommenttien perusteella hyvin. Halli toimi hyvin aloittelevien agilitykoirakkojen harjoituspaikkana samalla kun edistyneemmät koirakot treenasivat ulkokentällä. Hilpi-hallin taukotila sai myös helteiden ansiosta odottamatonta käyttöä viileänä taukotilana koirille. Kun rakensimme tilaa talvipakkasilla ei todella juolahtanut mieleemmekään, että se olisi joskus jotain muuta kuin Hilpi-hallin esittelysivulla mainostettu lämmin taukotila.

Ceskyparkki Hilpi-hallin helteillä viileässä taukotilassa

Lounaan jälkeen vuorossa oli Ceskyjuoksu, johon Hilpikin pääsi osallistumaan vääränrotuisten sarjassa. Hilpi ei tainnut oikein tajuta, että kyseessä oli nopeuskilpailu ja keskittyi tähtäämään tottelevaisesti sivullemenoon luoksetulon päätteeksi. Hilpi kuitenkin sijoittui hienosti toiseksi (sarjassa oli kolme osallistujaa joista yksi mäyräkoira) ja sai ruhtinaalliset palkinnot: hienon Ceskykalenterin, pussillisen siankorvia ja vielä ruusukkeenkin. Ceskyjuoksu oli hauska tapahtuma ja oli hienoa päästä mukaan! Koko päivästä jäi isäntäväelle mahdottoman hyvä mieli ja palautteen perusteella hyvä mieli jäi myös osallistujille.

Ceskyjuoksun voittajan Vinhan tyylinäyte

Agilityhalli sai pohjakseen hiekkatekonurmen

2010-08-05T21:32:00.000+03:00

Asensimme tällä viikolla Hilpi-halliin hiekkatekonurmen ja siitä tuli tosi hieno! Maanantaina mattojen levitystalkoissa oli isäni, pikkuveljeni sekä kaksi kesätyöläistämme. Homma sujui paljon odotettua paremmin ahkerien talkoolaisten ja Avantin ansiosta. Ostimme mattorullat käytettyinä, mikä toi oman mausteensa niiden asentamiseen. Lähinnä matoissa oleva vanha hiekka pölysi ja painoi. Rullasimme ensin kaikki rullat auki ja käänsimme väärinpäin pihalla ylimääräisen hiekan varistelemiseksi. Sen jälkeen rullat oli huomattavasti helpompi levittää paikoilleen sisälle agilityhalliin. Mattojen levittämisen jälkeen liimasimme saumat kiinni ja jätimme pariksi päiväksi kuivumaan.


Maton levitystä Hilpi-halliin koiraharrastajien iloksi

Tänään levitimme ja harjasimme kesätyöläisten kanssa noin 8 tonnia hienoa hiekkaa maton päälle. Se oli kohtuu suuri urakka, mutta nyt halli on valmiina ja odottaa ensi syksyn sekä talven treenaajia. Toivottavasti satsauksemme palkitaan ja halli saa hyvän vastaanoton niin agilityharrastajilta kuin myös muilta käyttäjiltä.

Hiekkatekonurmen innoittamina päätimme myös talven treenipaketeista. Syyskausi 135 euroa ja kevätkausi 175 euroa. Katso tarkemmin Kuralan kartanotilan kotisivuilta kohdasta agilityhalli, hinnat ja varaus.

Luontoretki Kuralan kartanotilalta

2010-08-01T21:31:00.001+03:00

Työntäyteinen tanssileiriviikko on onnistuneesti takanapäin ja samalla kuin varkain pääsi heinäkuu vaihtumaan elokuuksi. Kuten blogikirjoitustenkin valitettavan harvasta ilmestystahdista voi päätellä on koko heinäkuu ollut aika haipakkaa, mutta niinhän sen pitää matkailuyrittäjillä ollakin. Emme ole kuitenkaan tyytyneet pelkästään asiakkaiden palveluun vaan olemme vähän touhunneet sekä sisällä että ulkona päivittäisten ja viikottaisten rutiinihommien lisäksi. Ennätyshelteiden kunniaksi olemme jatkaneet puutarhan laittoa repimällä muutamia kantoja ja raivaamalla joitakin ryteikköjä. Kunhan tästä syksy lähenee ja sateet lisääntyvät niin istutamme muutaman aarin lisää nurmikkoa koska sitä on niiin mukava leikata Avantilla. Oikea syy on kyllä, että ainakin minusta hoidettua nurmikkoa on mukavampi katsella kuin rehottavia nokkosia, saunakukkia ja maitohorsmia. Tämän viikon torstaina kun taas rikottiin lämpöennätyksiä, niin minäpä rikoin koirahallin lattiaa. Piikkasin vanhojen viljasiilojen alla olleen betonilaatan pois hiekkatekonurmen tieltä, jota alamme asentaa huomenna. Meillä oli vuokralla sellainen kunnon piikkari ja alkuun jo vähän epäilin, että mahdanko jaksaa sen värkin kanssa touhuta koko päivää, mutta niin vain senkin homman oppi ja loppu sujui jo paremmin. Ei silti ollut pahitteeksi, että isäkin osallistui talkoisiin, niin ei ihan koko loppu iltaa kädet tärisseet.

Hellepäivän (torstai 29.7.) hullua hupia: Matti piikkaa koirahallilla

Tänään otimme hetkellisen irtioton arjesta ja lähdimme koko perheen voimin luontoretkelle Kuhankuonon retkeilyreitille 5 minuutin automatkan päähän. Ei voi muuta kuin hehkuttaa ja kehua maastoa ja maisemia! Olen viimeksi ollut samoissa maisemissa vuoden 2005 suunnistuksen pitkän matkan MM-katsastuksissa. Silloinkin oli helle ja varsinkaan loppumatkasta muistikuvat eivät ole kovin teräviä. Muistin, että siellä on hienoja kallioalueita, jyrkänteitä ja keloja, mutta rauhallisella perhekävelyllä niitä ehti ihailemaan ihan toiseen malliin. Ajoimme Ritanotkon P-paikalle ja lähdimme patikoimaan siitä kohti Luolakalliota. Luolakallion taukopaikalla söimme eväitä ja Pihla tutki luonnon ihmeellisyyksiä kuten kaarnaa, männynneulasia, mustikoita ja oksia. Siitä jatkoimme kohti Pirunkirkkoa. Reittiä voisi kuvata melko haastavaksi, koska nousut ja laskut ovat paikoitellen melko jyrkkiä ja kivisiä. Suosittelemme tukevia kenkiä, mutta reitti kyllä palkitsee kulkijansa hienoilla maisemilla ja yksityiskohdilla. Vähän ennen Pirunkirkkoa Pihla nukahti kantorinkkaansa, joten se jäi vielä häneltä tällä kertaa näkemättä. Pirunkirkolta jatkoimme matkaa Mansikkapalonmäen kautta takaisin autolle. Pihlan ensimmäinen kunnon luontoretki kesti kolmisen tuntia ja hienojen maisemien lisäksi näimme erityisen paljon perhosia. Kotiin tultuamme kävin vielä uimassa Yläneen joessa omalta laiturilta ja mietin, että ei tämä hullumpaa elämää ole! Loppuun vielä muutamia otoksia ettei maisemien hehkuttaminen jää pelkästään sanalliseksi.

Laura ja Hilpi Pirunkirkon päällä

Suunnistaja tutkiin karttaa luontoretkellä

Kilpikaarnainen mänty kurkottaa korkeuksiin

Perhekuva Luolakallion ja Pirunkirkon väliltä

Uusia asukkaita Kuralan kartanotilalle

2010-07-15T22:37:00.000+03:00

Kuralan kartanotilalle muutti tänään kaksi uutta asukasta kun Söpö ja Jyty haettiin naapurista tänne meille. Tuossa ne nyt nukkuvat pahvilaatikossa yhdessä kasassa aivan uskomattoman söpöinä (ja jytyinä). Kyse on siis kissoista, joiden on tarkoitus muuttaa ulos hiiriä pyydystämään kunhan ensin vähän kasvavat. Hilpillä oli eniten vaikeuksia sopeutua uusiin perheenjäseniin, koska ensitöikseen Jyty tempaisia Hilpiä kynnellä kuonoon. Päivän mittaan tilanne on kehittynyt parempaan suuntaan ja varmaan kohta kaikki eläimet tulevat hyvin toimeen keskenään. Jyty kyllä vielä toistaiseksi alkaa murista kun Hilpi tulee metriä lähemmäs, mutta sietävät kuitenkin toisiaan samassa huoneessa. Hilpi ihan selvästi muistaa Helkan, meidän vanhan kissan joka jouduttiin lopettamaan syksyllä, ja tajuaa jo pennuista että kissoja ovat. Pihla on myös innoissaan "karvaleluista", jotka kävelevät ja leikkivät itse - ihan ilman paristoja.

Pihla moikkailee myös kissoille, kuten lähes kaikille muillekin

Pihla osaa jo vähän leikkiäkin Söpön kanssa

Perhepotretti. Pihla oli jo nukkumassa ja Jyty murisi työpöydän kulmalla.

Olimme alkuviikon viettämässä yrittäjien viikonloppua mökillä, mikä oli mahdottoman mukavaa ja rentouttavaa. Harmi vaan kun näin kesäaikaan näitä "viikonloppuja" on osunut vain noin kerran kuuhun. Mökillä ollessa oli myös toisaalta vähän ristiriitainen olo. Ristiriitainen siksi, että tuntui niin kivalta päästä pois kotoa ja irrottautumaan töistä. Tuli siis toisaalta ikäänkuin huono omatunto siitä, että emmekö viihdykään kotona. Vähän aikaa asiaa pohdittuamme totesimme, että monilla ihmisillä on viikonloppu kuitenkin ihan joka viikkoa ja moni lähtee perjantaina töistä kotiin oikein mielellään. Sama asia meillä: viihdymme kotona erittäin hyvin, mutta onhan sitä kiva lähteä töistä viikonlopun viettoon - edes sitten kerran kuussa.

Mökillä tuli monia hienoja hellepäivän otoksia, mutta laitan tähän nyt vain mielestäni onnistuneimman. Pihla pääsi ensimmäistä kertaa elämässään nopeasti kastautumaan järveenkin, mutta varsinaiset vesileikit leikittiin vielä toistaiseksi rannalla.

Agilityn ulkokenttä vihdoin valmis!

2010-07-05T18:55:00.008+03:00

Olipas riemukas hetki sekä koiralle että emännälle kun tänään pääsimme vihdoin kokeilemaan ulkokenttäämme. Kentän valmistumiseen kului kyllä huomattavasti enemmän aikaa, vaivaa ja euroja kuin mitä olimme alunperin arvioineet, mutta nyt voin ainakin todeta, että sen pohja on hyvä ja kunnolla tehty. Ensin peltolohkoa piti tasoittaa, sillä pinta oli vino, sitten hiekkaa ja soraa, jotta päällikerroksen kivituhka ei uppoa multaan. Eilen vielä paikallinen urakoitsija oli suolaamassa kentän niin, ettei se pölyä. Ihana merellinen tuoksu leijaili suvi-illassa.

Taustalla olevista multakasoista voi päätellä, että kentän laitamilla on vielä siistittävää, mutta koirien treenaamista se tuskin haittaa. Vaikka hellettä tuntuu nyt piisaavan, vieressä oleva agilityhalli muodostaa vähän varjoa ainakin aamupäivällä. Hallin sivustalle tulee myöhemmin nurmikko ja penkereeltä voi sitten seurailla kentän tapahtumia hieman korkeammalta, ikäänkuin katsomosta.

Matin askareet tänään ovat painottuneet kantojen käsittelyyn -niitä kun puunkaato prosessista on jäljellä pihassa melkoinen määrä. Avant-kiinteistötraktoriin on vuokrattavissa lisälaitteita, joista yksi monista on kantopora ja sellaisen mies siis tänään haki vuokraamosta. Aivan pikkuhomma kantojen jyrsintä ei ole, kirvestä ja moottorisahaakin vielä tarvitaan, mutta toivottavasti ainakin hankalimmissa paikoissa olevat kannot saadaan hiiteen.

Työturvallisuus taas huipussaan -sanoo anoppi. Kyllä, isäntä omistaa turvasaappaat, mutta ilmeisesti tässä ei nyt kerinnyt niitä jalkaan vaihtaa.

Minä en siis malttanut odottaa, että saisin miehisiä lisävoimia esteiden siirtämiseen hallista ulkokentälle, joten raahasin mummin avustuksella ulos vasta muutaman. Näinkin päästiin kokeilemaan. Tässä vielä Hilpin tyylinäyte upouudella kentällä:

Arvonlisäverokannat muuttuvat

2010-06-30T20:42:00.000+03:00

Julkisuudessa on keskusteltu viime aikoina paljon huomenna voimaan tulevista arvonlisäverokantojen muutoksista. Keskustelu on lähinnä keskittynyt ravintolaruoan arvonlisäveron laskuun nykyisestä 22 prosentista 13 prosenttiin. Vuoroin lehdissä kiitellään niitä jotka siirtävät veronlaskun suoraan hintoihin ja vuoroin paheksutaan niitä, jotka laittavat veroalen omaan taskuunsa.

Kuralan kartanotila ei koko Suomen mittakaavassa näyttele järin suurta roolia, mutta haluamme kuitenkin rehellisesti kertoa miten meidän hintoihin vaikuttaa veromuutokset ja miksi. Miten kysymykseen on helppo vastata, koska hintamme eivät muutu lainkaan. Miksi kysymys vaatinee hieman perusteluja. Käärimmekö ruoan veroaleen omiin taskuihimme? Toisaalta kyllä, mutta käytännössä emme. Itseasiassa ruokailun tutustumistarjouksemme päättyy tänään. Aloitimme toimintamme tämän vuoden alussa, jolloin huomenna voimaan tulevat arvonlisäveromuutokset olivat kaikkien tiedossa. Emme halunneet heti puolen vuoden toiminnan jälkeen muuttaa hintojamme, joten hinnoittelimme palvelumme huomenna voimaan tulevien verokantojen mukaan. Kuluneen kuusi kuukautta meillä on siis jäänyt ruoasta 8 % vähemmän käteen ja toisaalta kaikista muista palveluista prosentti enemmän. Toisin sanoen meillä on ollut alkuvuoden 8 prosentin tutustumistarjous ruokapalveluiden osalta.

Yhden muutoksen hintoihimme teemme huomisesta lukien. Muutos koskee tietenkin vain uusia varauksia. Päätimme korottaa mökkiemme hintaa 20 % vain yhden yön yöpyviltä, koska mökin siivoamisessa menee ihan yhtä kauan riippumatta siitä onko siellä nukuttua yksi yö vai kokonainen viikko. Kurki-mökin hinta yhdeksi yöksi on jatkossa 120 euroa ja Väentuvan 240 euroa. Kahden vuorokauden majoittuminen on saman hintainen kuin tähänkin asti eli esimerkiksi viikonloppu perjantaista sunnuntaihin Kurjessa maksaa 200 euroa ja Väentuvassa 400 euroa. Yhden yön majoittuville suosittelemme ensisijaisesti kartanon huoneita, joissa hintaan sisältyvät liinavaatteet sekä aamupala.

Ulkokenttä koirille vihdoin työn alla

2010-06-18T21:05:00.000+03:00

Erinäisten vastoinkäymisten jälkeen on koirien ulkoharjoituskenttämme vihdoin saatu työn alle. Sovimme kentän maanrakennustöistä paikallisen urakoitsijan kanssa jo hyvissä ajoin toukokuun alkupuolella. Ensin olivat luonnonvoimat meitä vastaan kun taivaalta tuli vettä tasaisin väliajoin milloin enemmän, milloin vähemmän ja milloin aivan järkyttävän paljon. Pelto pysyi pitkään märkänä eikä sinne ollut mitään järkeä mennä möyrimään. Sateet loppuivat ja pelto kuivui ja sovimme päivän jolloin työt aloitetaan. Tästä sovitusta alkuperäisestä aloituspäivästä on nyt päivän yli kolme viikkoa. Urakoitsijaa ei näkynyt eikä kuulunut eikä hän vastannut soittoihini. Ei vastannut vaikka soitin viisikin kertaa päivässä. Ja laitoin tekstiviestiä. Voitte uskoa, että kiukutti ja paljon. Reilun viikon päivittäisen soittamisen jälkeen olin jo niin hermostunut koko ukkoon, että lopetin soittelun muutamaksi päiväksi. Kahden viikon kuluttua sain urakoitsijan lopulta langan päähän, en sitten tiedä oliko sillä mitään tekemistä onnistumisen kanssa, että soitin kokeeksi Lauran puhelimesta. Sain haluamani vastauksen eli hän ei kiireiltään ehdi työtä tekemään eikä nähtävästi myöskään vastaamaan puhelimeen.

Olin jo puhunut alustavasti toisen urakoitsijan kanssa kentän teosta ja varmistin sen vain sitten hänen kanssaan. Tämä tapahtui tämän viikon tiistaina. Sitten homma lähtikin rivakasti käyntiin ja jo torstaiaamuna Pourun Matti oli kaivinkoneineen kuorimassa peltoa juuri siihen aikaan kuin oli sovittukin. Tänään oli sitten jo niin sanotusti täysi tohina päällä kun kaimani kaivoi, Markulan Eino kuskasi multaa pois ja Kuusisto Säkylästä ajoi hiekkaa kentälle. Oltiin Pihlan kanssa katsomassa kun pellolla hääri yhtäaikaa punainen traktori, sininen iso traktori, oranssi kaivinkone ja rekka-auto. Oli siinä pikkuisella ihmettelemistä. Taitaa tulla tytöstä traktorifani!

Kävimme Pihlan kanssa tänään myös Teinilän sahalla katsomassa miten keväällä kaadetuista puista sahattiin lankkuja, lautoja ja pattinkeja. Se vastaa jännää olikin. Pääasiassa puista sahattiin 8 x 2,5 tuumaisia lankkuja, joista teemme penkkejä tanssiladossa ja ulkokonserteissa käytettäväksi. 4-5 metrisiä lankkuja tuli kaikkiaan 43 kappaletta. Jos yksi istuja vie keskimäärin 50 senttiä tilaa ja teemme kaikista penkkejä, niin meille mahtuu sitten noin 350 konserttivierasta. Täytyy varmaan yrittää saada joku stara paikalle! Lisäksi sahautimme kokeeksi tuppeen muutama poppelin, jos vaikka niistä olisi joskus saunan tms. sisäverhoilulaudaksi. Katsotaan mitä keksitään...

Kuvassa vähän kiukkuisen näköinen, mutta kuitenkin niin kiltti

Lankut ja tuppeen sahatut poppelit tapulissa

Collietiheentymä pihapiirissämme

2010-06-12T16:19:00.006+03:00

Asiakkaat ovat varmasti tämän työn suola, sen olemme jo todenneet, mutta aina kaksin verroin hauskempaa on kun on tällaisia tuttuja asiakkaina. Hilpikin on ihan innoissaan kun sai "oikean merkkistä" koiraseuraa. Vähän piti vanhaa ystävyyttä lämmitellä Kaisan kanssa, mutta poikien kanssa synkkasi heti. Elmosta Hilpi sai juoksuseuraakin ja sekös oli hauskaa katseltavaa.

Tämän valokuvan ottamiseen tarvittiin useita nakinpaloja ja tiukkaa paikalla -käskyjen hokemista, mutta näin onnistunut otos siitä syntyi:

Helppo kysymys collie-ihmisille, mutta ehkä hankalampi rotua tuntemattomille: arvaa kenellä on pätevät korvat?
Kuvassa poseeraavat vasemmalta lukien Jesse, Elmo, Kaisa ja Hilpi.

Erittäin hyvä päivä Kuralan kartanotilalla

2010-06-11T21:21:00.000+03:00

Joskus on huonoja päiviä, mutta onneksi useimmiten hyviä. Tänään oli erityisen hyvä päivä, tällaisia lisää kiitos! Hyvä päivä vaatii luonnollisesti hyvät yöunet ja niistä kiitos kuuluu ihanalle Pihlallemme. Hän on kasvanut ja kehittynyt huimasti, tänään otimme ensimmäisen isä vastaan Pihla konttauskilpailun sohvan ympäri. Pihla voitti, koska isä jäi jumiin sohvan ja kirjahyllyn väliin. Lisäksi olin Pihla kantoliinassa agilityhallilla tekemässä pieniä parannuksia agilityesteisiin. Kirjoitin hyppyesteisiin luokkien maksimikorkeudet (35, 45 ja 65 cm) näkyviin, jotta ei tarvitse joka kerta laskea riman korkeutta alhaalta asti. Lisäksi porasin renkaan säätöpultin reiät isommaksi, jotta rengas on helpompi kääntää mini/medi asennosta maksiasentoon.

Hyvänä päivänä ajoituskin onnistuu ja jossain käy tuurikin. Tänään niin kävi ruohonleikkaamisen kanssa, jonka ehdin tehdä juuri ennen sadetta niiltä osin kuin olin ajatellutkin. Illalla leivoin vielä aamiaissämpylät jääkaappiin kohoamaan yön yli, jotta aamiaisasiakkailla on pöydässä tuoreita sämpylöitä. Pyrimme siihen, että Kuralan kartanotilan aamupalalla on aina tuoretta itseleivottua leipää tarjolla. Joko sämpylöitä tai leipäkoneleipää, joka sekin tuoreena on oikein maistuvaa. Ensi yönä meillä on Väentupaa ja yhtä yläkerran huonetta lukuunottamatta majoitustilat käytössä, mikä tottakai ilahduttaa meitä kaikkia. Myös varauspuolella oli tänään erityisen hyvä päivä kuuden uuden varauksen myötä.

Alkaa kuulostaa jo liiankin hyvältä, mutta ehdinpä vielä tänään katsella Pihlan kanssa MM-kisojen avausottelua Etelä-Afrikka - Meksiko, käydä lyhyellä juoksulenkillä ennen saunaa ja nyt onkin sitten vuoro Sandellsin, Ranskan ja Uruguayn!

Ihanainen konsertti-ilta

2010-06-09T20:17:00.005+03:00

Tänään meillä oli ensimmäinen konsertti pienestä kesämusiikkisarjastamme, johon kuuluu kolme tapahtumaa. Kahvikupit oli aseteltu riviin jo hyvissä ajoin, tuolit ja pöydät sijoiteltu sopivasti ja raparperipiirakka leivottu kun aloimme jännittää, saapuuko yleisöä paikalle. Äitini jo viikonloppuna muisteli vanhoja Porin Kamarimusiikkiseuran aikoja, jotka minäkin hyvin muistan: olin kirjanpitoapulaisena kun äiti myi lippuja ja aina jännitettiin kuulijoiden määrää. Ja sitten kuunneltiin hipihiljaa, koska tulee kappaleen väli, että voisimme livahtaa sisälle kuuntelemaan. Nyt voi todeta, että vaikka enemmänkin kuulijoita olisi mahtunut, yleisöä oli ihan mukavasti.

Tuli todettua, että huilukin pääsee oikeuksiinsa salin akustiikassa. Ja flyygelimme sai "ensi kasteen" konserttisoittimena. Siiri Niittymaa, joka on paikallinen nuori huilisti, esitti ohjelmistoaan sekä soolona että pianistinsa Andrea Kocsicsen säestyksellä. Matti ja minäkin ehdimme konsertin jälkimmäiseksi puoliskoksi saliin kuuntelemaan -ihanaa! Vaikka ehdimme kuulla vain osan ohjelmistosta (ja nimenomaan suosikkini Syrinx jäi kuulematta ohjelman alussa) voin vain todeta, että Siiri on todella taitava nuori huilisti, häntä oli ilo kuulla. Tunnelman tekijoinä soittajien lisäksi on aina myös yleisö ja sanoisinko, paikan henki. Tuntui, että tämä tila on omiaan juuri tällaiseen intiimiin kamarimusiikkikonserttiin. Uskon, että konsertista jäi hyvä mieli niin kuulijoille kuin soittajillekin. Meille tuli tunne, että tällaisia tilaisuuksia kannatta todella jatkossakin järjestää.

Uusi viikko ja uudet kujeet

2010-05-31T21:54:00.000+03:00

Eilinen sunnuntailounas oli muuten erinomainen menestys, mutta usempikin ruokailija olisi mahtunut nauttimaan erinomaisesta ruoasta ja mukavasta tunnelmasta. Erityisesti kokkimme Päivin loihtima mansikka-raparperi-vadelma täytekakku sai runsaasti kiitosta unohtumattomana makuelämyksenä. Kesäviikonlopuiksi meille on kertynyt varsin mukavasti varauksia, joten seuraavan kerran Kuralan noutopöydästä päästään nauttimaan isänpäivänä 14. marraskuuta.

Tänään meitä kävi aamupäivällä haastattelemassa toimittaja Varsinais-Suomen yrittäjälehdestä ja päivällä vaarini oli meillä syömässä. Oli mukava näyttää paikkoja vaarille, joka pääsi nyt ensimmäisen kerran käymään meillä ja tälläkin kerralla otettiin neljä sukupolvea kuva, koska äitini ja isänikin olivat täällä tänäänkin auttamassa. He siivosivat perusteelliseen tyyliinsä Väentuvan, jonka remontin saimme muutaman viikon varsin ahkeran paukuttamisen jälkeen valmiiksi. Väentuvassa on nyt sisävessa ja suihku ja samalla laitoimme keittiön lattiaan lattialämmityksen ja vaihdoimme muovimaton laattalattiaksi. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen ja mielestäni Väentupa on nyt kokonaisuutena hienoin mökkimme. Jahka saamme Rahka-mökin remontin tehtyä, niin se voi syrjäyttää Väentuvan hienoimman mökkimme paikalta, mutta sitä joudutaan nykysuunnitelmien mukaan odottelemaan ensi kevääseen.

Alkuperäinen kunnianhimoinen suunnitelma ja tavoitehan oli saada nyt tehtyjen Kurjen, Savusaunan ja Väentuvan remonttien lisäksi myös Rahkan remontti ja yläkerran huoneidenkin remontit tehtyä juhannukseen mennessä, mutta rahtunen realismia on tarttunut matkan varrella mukaan ja yritämme ennemmin muistaa jo tehdyt asiat kuin harmitella tekemättömiä. Seuraavana Kuralan remonttinurkassa on vuorossa vastaanottotiskin teko päärakennuksen sisääntuloaulaan. Ja sen jälkeen käydään sitten yläkerran huoneiden kimppuun ja ensimmäisessä vaiheessa tehdään kaksi hotellitasoista huonetta ja loppujen aikataulu ratkeaa sitten osittain kysynnän ja osittain resurssien mukaan. Ensimmäisen vaiheen huoneista toinen on kokonaan uusi ja toinen remontoidaan.

Tehtiin muuten viime viikolla loput pihapuutkin haloiksi ja klapeiksi. Nyt Turusta päin tulijoita tervehtii kuivurin pihalla noin 40 mottia polttopuita. Enpä arvannut etukäteen niitäkään ihan tuollaista määrää tulevan. Huomenna menemme käymään Nummi-Pusulassa entisillä kotinurkilla, josta haemme mm. kompostorin. Se kun oli talvella muuttaessamme sen verran tukevasti jäässä, että emme lähteneet sitä sisältöineen päivineen tammikuussa siirtämään.

Tervetuloa sunnuntailounaalle 30.5. klo 13.00 Kuralan kartanotilalle

2010-05-25T22:09:00.001+03:00

Järjestämme kesän alkamisen kunniaksi sunnuntailounaan Kuralan kartanotilla ensi sunnuntaina 30.5. klo 13.00. Tarjolla on kokkimme loihtima notkuva pitopöytä hintaan 29 euroa henkilö. Pöytävaraukset ja tiedustelut nettisivujen yhteydenottolomakkeen kautta tai puhelimitse (02 ) 256 3203. Tervetuloa!

Menu

Tilliperunat
Kryydisilakat
Koivugraavattu lohi
Lämminsavulohi
Yläneen palvin savupalvi tai rosvopaisti
Täytetyt kananmunat

Kreikkalainen salaatti
Caesar-salaatti kokin tapaan
Hedelmäinen katkarapusalaatti

Kotijuusto

Värikkäät uunipaahtokasvikset
Keväinen sitruunabroileri
Kookos/yrttiriisi

Vesi, maito, kotikalja
Talon leipä, Riihipuodin spelttileipä, voi

Raparperipaistos ja vaniljavaahto/ Raikas raparperitäytekakku
Kuralan kuusenkerkkäkonvehti
Kahvi, tee

Kesä tuli ja Väentuvan remontti etenee

2010-05-13T20:08:00.001+03:00

Nyt joudun ensimmäisen kerran turvautumaan selitykseen, jonka mukaan ei huomaa kuinka nopeasti aika kuluu ja kuinka pitkä aika on jo ehtinyt vierähtää edellisestä blogikirjoituksesta. Osittain samassa aihepiirissä liikutaan eli remonttihommia on paiskittu ahkerasti, mutta siitä vähän myöhemmin tarkemmin.

Eilen tuli tehtyä kaksi oleellista hommaa, jotka kuuluvat erottamattomasti kevääseen tai joissain tapauksissa alkukesään. Laura ja mummu pesivät päärakennuksen alakerran ikkunat. Taisin jossain vaiheessa kirjoittaa, että täällä moni homma noin viisinkertainen "normaaliin" verrattuna. Pätee erittäin hyvin ikkunanpesuunkin: alakerrassa on 18 isoa ikkunaa, joissa kussakin 6 ruutua eli yhteensä 108 ruutua. Ja siis pelkästään ulkoa pestiin tällä kertaa, jos sitten ensi keväänä pestäisiin välistäkin, jolloin voikin sitten vielä kertoa 108 neljällä. Ja bonuksena päälle kuistin hienot koristeelliset ikkunat, joissa on 66 kaarevaa ruutua käsinpuhalletusta lasista.

Ikkunanpesijöiden työnäyte

Me puolestamme papan kanssa laitettiin laituri jokeen odottamaan uimareita. Eiköhän laituri tule testattua lauantaina savusaunavieraiden toimesta.

Portaat vielä ja valmista tuli!

Ei meillä sentään laiturin laittoon ihan yhtä kauaan mennyt kuin naisväellä ikkunanpesuun. Loppupäivä rempattiin Väentupaa, johon teemme siis sisävessaa ja suihkua keittiön nurkkaan. Hieman se pienentää keittiötä, mutta eiköhän sen kestä kun ei enää tarvitse aamulla unenpöpperössä uskaltautua ulkona olevaan ekovessaan. Kyseinen ekowc on oikein valioyksilö: valo, lämmitys ja juokseva vesi, mutta silti se on ulkona ja varsinkin kylmään vuodenaikaan matka sinne tuntuu huomattavasti pidemmältä kuin mitä se todellisuudessa onkaan.

Ratkaisimme Väentuvan viemäröinnin SFAsilppuripumpulla, joka pumppaa kaikki Väentuvan jätevedet päärakennuksen sakokaivoon josta ne kulkeutuvat edelleen hyvin toimivaan pienpuhdistamoon. Aikaisemmin Väentuvan keittiöstä tulleet harmaat jätevedet imeytettiin maahan, mutta remontin jälkeen mitään jätevesiä ei pääse luontoon käsittelemättä. Remontti on edennyt hyvin ja syytä onkin sillä olemme luvanneet sen olevan valmis ensi viikon perjantaina tuleville asiakkaille. Eilen "paukutin raksalla" aamukahdeksasta puoli kymmeneen illalla ja epäilen että pari muutakin pitkää päivää tarvitsee vielä ensi viikolla tehdä.

Vuokrataan remontoitu Kurki-mökki

2010-05-04T17:38:00.000+03:00

Kurki-mökin remontti on valmistunut. Niinkuin niin monella asialla on tapana kesti tämäkin pidempään kuin oli aloitettaessa tarkoitus. Suurin syy on kuitenkin muut kiireet kuin itse remonttiprojektin venyminen. Remontoimme kokonaan saunan ja pesuhuoneen: saunan lauteet, panelointi ja kiuas uusittiin sekä lattia laatoitettiin. Pesuhuoneeseen asennettiin lattialämmitys ja se laatoitettiin kokonaan. Saunan ja pesuhuoneen väliin asennettiin pronssinvärinen lasiovi. Vaikka mielipiteeni ei kovin objektiivinen olekaan, niin kirjoitanpa kuitenkin, että mielestäni saunaosastosta tuli erittäin siisti, viihtyisä ja valoisa.

Vessassa puolestaan koteloimme putkisysteemit piiloon ja vaihdoimme isomman lavuaarin. Teimme myös uuden lattian, jotta vessaan ei tarvitsisi laskeutua asioilleen. Vanha lattia oli parikymmentä senttiä eteisen lattiaa alempana. Tässäkin varmasti kuvat puhuvat puolestaan:

Kurki-mökin vessa ennen remonttia

Ja remontin jälkeen!

Lisää kuvia Kurki-mökistä löytyy Kuralan kartanotilan kotisivujen majoitus-sivulta. Tervetuloa nauttimaan lähestyvästä kesästä uudistettuun Kurki-mökkiin Kuralan kartanotilalle!

Puusavotta osa 3

2010-04-29T18:51:00.007+03:00

Tänään sää oli suotuisa risujen poltolle: sataa tihuutteli ja tuuli oli heikkoa. Kävimme aiheesta keskustelua aamupalalla, mutta lopulta uskalsin luottaa Matin pyromaanintaitoihin ja olihan selvää, että jollain ilveellä pellolle kasatusta risukasasta oli eroon päästävä. Nämä olivat siis sellaisia risuja, joita ei jaksettu tehdä polttopuiksi eikä hakkeeksikaan säästää, kuusen havuja ym. Tuulen vire kävi poispäin tiestä, joten autoilijat eivät saaneet savua haitakseen. Pahoittelemme, jos naapurusto joen toisella puolen kärsi savusta, vaikka se aika hyvin menikin yläilmoihin.

Matti ahertaa vieläkin ulkosalla, mutta liitän tähän pari kuvaa "polttopisteestä".

Loppusuoralla. Tuhkasta näkee, että risuja oli alunalkaen melkoinen auma.

Mies ja hänen työjuhtansa huhtikuisella sänkipellolla.

Juhlien jälkeisissä tunnelmissa

2010-04-28T21:12:00.006+03:00

En tiedä lakkaammeko ikinä päivittelemästä tätä, mutta taas on todettava, että onpas vähän tunteja vuorokaudessa. Siksi istun vasta nyt tässä tietokoneella aikeenani päivittää blogia lauantaisiin juhliin liittyen, vaikka ei toipumiseen aivan näin kauaa mennytkään.Lauantaina meillä oli siis äidin syntymäpäiväjuhlat, joissa vieraita oli runsaat 50 henkeä. Tehtävälista asioista, jotka oli tehtävä ennen juhlia suoritettiin lähes kokonaan. Paljastettakoon tässä, että ikkunanpesu jäi tekemättä, koska ajattelimme, että jos vaikka sataa niin koko homma olisi ollut turhaa. No, aurinkoinen päivähän se lauantai oli ja saimme nauttia salin valoisuudesta hieman vähemmin luksein.

Juhlakattaus salissa

Voi olla, että aina juhlat eivät väsytä meitä näin rankasti, mutta tällä kertaa ainakin minulla oli monta roolia. Torstaina ja perjantaina "riehuin" keittiössä, enkä lauantainakaan malttanut pysyä sieltä poissa vaikka varmaan olin vähemmän hyödyllinen huseeratessani sinne tänne. Huseerausta aiheutti erityisesti esiintymisjännitys. Soitimme yhdessä isäni kanssa duona pari menuettia, näitä piti vielä lauantaina harjoitella viime tipassa. Lisäksi lauloin Päivin kanssa pari kappaletta, joita muuten kävimme harjoittelemassa salissa perunoiden kuorimisen ja lihapullien pyörittelyn lomassa. Meillä on myös musikaalinen keittiö! Ja vaikka olikin hienoa kokea juhlatunnelmaa vieraan ominaisuudessa, en nyt aivan osannut lakata huolehtimasta meneekö kaikki suunnitelmien mukaan. Matti toimi seremoniamestarina. Pihlan hoito oli aika tehokkaasti ulkoistettu isovanhemmille eikä muistakaan sylissä pitelijöistä ollut pulaa.

Matin mukaan näytimme tavanomaista jäykemmiltä ja ilmeisesti kuulostimmekin

Päivin ruuat saivat ansaitusti kehuja ja itsekin totesimme ne tosi maukkaiksi! Savulohi ja siiat jotka Päivi graavasi tulivat läheiseltä kalaliikkeeltä Uudestakartanosta ja myös erittäin hyviksi havaittuja. Ohjelmaa edellämainittujen lisäksi esittivät muutkin ja erityisen mukavasti soi Köyliöläinen Kvarsax saksofonikvartetti. Ilta jatkui vielä yöpyvien vieraiden kanssa savusaunalla.

Kiitos paitsi ahkeralle keittiöhenkilökunnalle, myös eräälle omatoimiselle vieraallemme, joka ei malttanut olla tulematta juhliin oman esiliinan kera. Lisäksi kiitos kaikista ihanista lahjoista joita Pihlakin sai, vaikkei päivänsankarin roolissa ollutkaan. Nämä juhlat olivat varmasti ikimuistoiset, vaikka äitini innokkaana valokuvaajana harmittelikin, ettei kuvia tullut otettua riittävästi, kun hän itse ei päässyt niitä ottamaan.

Neljän päivän puutalkoot

2010-04-18T21:14:00.000+03:00

Tässä alkaa pikku hiljaa tajuamaan, että monet hommat on täällä about viisinkertaisia normaaliin verrattuna. Toki normaalista on kaikilla oma käsityksensä, mutta jos nyt esimerkiksi puhutaan puutalkoista, niin usein kyse on päivästä tai max kahdesta. Kuralan kartanotilalla on tällä viikolla tehty puutalkoita neljä päivää ja päivän verran on vielä tekemättä. Laurahan on jo pariinkin otteeseen kertonut suunnitelmistamme kaataa pihapuita valon ja avaruuden lisäämiseksi pihapiirissä ja myös sisällä päärakennuksessa. Lopulta pääsimme varsin pienellä väännöllä yhteisymmärrykseen mitkä puut kaadetaan. Tähän alkuun vielä yksi talvinen kuva, josta näkyy hyvin lähtötilanne. Tässäkin on muuten jo alaoksat karsittu.

Paikallinen metsuri oli keskiviikkona kaatamassa puut ja minä rehvakkaasti lupasin, että talonväki hoitaa karsimisen, pätkimisen ja poiskuljettamisen. Täytyy myöntää, että pikkuisen rupesi siinä vaiheessa ahdistamaan kun oven edessä oli ristiin rastiin kaadettu kaksi isoa kuusta, kaksi hopeakuusta, koivu ja suuri poppeli. Koska olen metsurina varsin amatööri, niin hetken kesti ennen kuin opin pätkimään halkaisijaltaan noin 50 senttisiä runkoja 13 tuumaisella lähinnä mökkikäyttöön tarkoitetulla moottorisahalla. Olen muuten nyt huomattavasti taitavampi moottorisahaaja kuin keskiviikkona.

Isännän tyylinäyte moottorisahan kanssa, keskiviikkona oli mukavan lämmin päivä

Puiden kaatamisen jälkeen aloitimme raivaustyöt. Teimme pitkän päivän ja jatkoimme torstaina jolloin saimme pihan toisen puolen raivattua. Perjantaina vedettiin puuhommista henkeä kun Auran ja Pöytyän kuntien johtoryhmät olivat meillä kokoustamassa. Lauantaina tehtiin vaihtelun vuoksi klapeja ja halkoja siihen mennessä kuivurille kärrätyistä puista. Taas tuli pitkä päivä, mutta saimme kaikki tehtyä ajoittaisesta räntäsateesta huolimatta. Kiitoksia ahkeralle talkooväelle Jussille ja Santralle!

Lauantain saldo: näillä lämmittää savusaunan muutaman kerran

Tänään sunnuntaina käytiin sitten pihan toisen puolen kimppuun. Siinä pötkötti vielä aamulla kaksi todella suurta kuusta, iso koivu, hopeakuusi ja kolme isoa poppelia. Ja tältä se näytti:

Tänään talkoissa oli vakiokaluston (isä ja 2 kertaa äiti) lisäksi molemmat veljeni sekä toinen Jussi. Taas oli ahkeraa ja aikaansaavaa väkeä ja nyt piha näyttää samasta kohdasta kuvattuna tältä:

Ja vielä lopuksi yksi kuva, jota voi verrata jutun ensimmäiseen talviseen kuvaan. Suuri työ, mutta suuri on muutoskin! Niin ja vielä menee se yksi päivä tänään raivattujen puiden klapittamiseen.

Huutokauppapäivä

2010-04-10T19:38:00.010+03:00

Olimme jo aamusta varautuneet siihen, että väkeä on tänään Kuralassa enemmän kuin vielä kertaakaan meidän aikanamme, mutta autoja oli kuin "meren mutaa" vai pitäisikö sanoa kuin teiden mutaa. Tienpielet olivat täynnä Lietsantiellä asti ja valtatien varressakin.

Tämä kuva ei anna aivan todellista kuvaa autojen paljoudesta, mutta tässä ensimmäiset paikalle ehtineet.

Tänään täällä oli siis entisten omistajien järjestämä huutokauppa. Kuten tunnettua vanhoihin kiinteistöihin kertyy paljon tavaraa jo ihan varastotilan runsaudenkin ansiosta. Pihamaalla oli nähtävillä monenlaisia maatalouskoneita ja laitteita sekä koti-irtaimistoa. Kauppa kävi, mutta kyllähän siinä tovi vierähti, vasta klo 16 jälkeen ihmiset alkoivat lastata isoja tavaroita autoihinsa ja viimeiset ostajat pääsivät lähtemään.

Ajattelin ensin, että Hilpi varmaan haukkuu ihan vimmaisena sisällä kun jotain outoa tapahtuu, mutta ei sittenkään. Otimme sen mukaan patsastelemaan huutokauppaan osaksi aikaa, mutta koira ei kyllä ollut kovin innostunut tassuttelemaan mudassa, hienohelma kun on. Pihatiet ja reunukset ovat nyt paikoin aikamoista velliä, mutta minkäs sille näin keväällä mahtaa. Odotellaan, että routa sulaa ja vähän kuivuu, niin nurmikkokin siitä sitten tokenee, toivon.

Joka päivä sitä katsoo pihaa uusin silmin, kun viimeisetkin lumenrippeet alkavat kaikota. Totesimme samaa Matin kanssa myös tanssiladossa, kun tavarat alkoivat vähentyä, että hyvänen aika, tällainen paikkahan tämä on -valoisa ja tilava. Koska tähän mennessä tanssilato oli ollut täynnä tavaraa, emme olleet varsinaisesti sitä nähneet sisältä vielä ensinkään. Iltapäivällä kevätaurinkokin ilahdutti huutokauppaväkeä ja meitä -ihanaa odotella kesää.

Matin onnenpäivä -Avant kiinteistötraktori saapui!

2010-04-06T19:31:00.011+03:00

Blogin päivittäminen on taas viime aikoina jäänyt kovin vähälle ja Matti sanoikin minulle aamulla, että olisi mukavaa jos ehtisin kirjoittaa tänään jotain kuulumisia. Kauaa ei tarvinnutkaan aihetta miettiä, sillä yllätyimme iloisesti kun jotain kerrankin tapahtuu ennen aikojaan. Avant 420 kiinteistötraktorin piti saapua perjantaina, mutta se toimitettiinkin jo tänään! Tätä päivää on Matti odottanut kuumeisesti jo yli kaksi kuukautta. Minä en tietysti osaa kertoa laitteesta juurikaan mitään kiinnostavia teknisiä tietoja, mutta pätevältä värkiltä se vaikuttaa, jahka vain isäntä saa sen täydellisesti hallintaansa.

Kuralan isäntä valmiina kiinteistönhuoltohommiin!

Anopin kanssa istutimme narsisseja kuistin kukkalaatikoihin ja vasta nyt poistimme suorastaan jouluiset havuasetelmat ja havuköynnöksen. Kun keräsimme havut Avantin kauhaan pois kuskattavaksi, Matti totesi, että on tämä aika kallis kottikärryksi. No, olen kyllä itsekin saanut huomata jo useaan otteeseen, että mitä vaan täällä kuljettelee paikasta toiseen niin aina kertyy matkaa.

Kevään edistämistä Avantin avulla. Katolta pudonneet lumet olivatkin muodostaneet melkoisen jääpaakun päärakennuksen kuistin sivuille. Matti testaa konetta ja helpottaa auringon työtä.

Eräs lähes jokapäiväisiä puheenaiheitamme on puiden kaato. Vaikka lumien sulamista on odotettu jo kauan, kevät etenee tässä mielessä liiankin nopeasti. Kurkien ja joutsenien yli lentoa saa seurata pihalla päivittäin, peipot "karjuu" puissa ja eräs sinitiainen on valinnut jo yhden pöntön omaan käyttöönsä, joten se koivu saa nyt olla vielä tämän vuoden, vaikka olikin aiemmin kaatolistalla. Pahoin pelkään, että hyväksi katsastettuja pesäpaikkoja menee nurin, sen verran aktiivista kuhinaa pihalla jo on, mutta ei auta, nyt on asetettava harvennus etusijalle. Puita tulee kaatamaan tietysti ammattimetsuri, vaikka Matti mieluusti moottorisahaan aina tarttuukin. Minä olen merkinnyt kuitunarulla kaadettavia puita, mutta vielä varmaan käydään vääntöä mitä jää ja mitä lähtee, lopullinen yhteisymmärrys saavutettaneen vasta sahan jo päristessä. Toisaalta ei kannata raivata liikaa kerralla, puita kun ei enää takaisin saa liimattua. Samalla pitää suunnitella vuosien ja vuosikymmentenkin päähän, se se vasta vaatiikin näkemystä. No, jäämme taas hauduttelemaan asiaa.

Kuralan kartanotilan agilityhalli avattu virallisesti

2010-03-29T22:23:00.000+03:00

Tänään lyötiin ensimmäinen merkkipaalumme Kuralan kartanotilan Koivistojen aikaan kun vietimme Hilpi-hallin avajaisia. Väkeä oli paikalla parisenkymmentä mukaanlukien toimittajat Turun Sanomista ja Alasatakunnasta. Mielenkiinnolla odotamme jos joku muukin lehti julkaisisi pienen jutun tiedotteemme pohjalta. Koirapiireissä juttu tuntuu levinneen kiitettävästi ja blogimme onkin saanut paljon uusia lukijoita Agilitysivujen juttupalstan ja Collieyhdistyksen foorumin kautta. Toivotamme kaikki lukijat tervetulleiksi myös paikan päälle!

Halli muutti ulkomuotoaan vielä viime viikonloppuna aika paljon kun hallin perällä olleet kohtalaisen kokoiset viljasiilot purettiin ja kuljetettiin palvelemaan jatkossa Piikkiöläistä luomutilaa. Siilojen purkaminen 6 metrin korkeudessa oli varsin mielenkiintoista puuhaa. Korkeus oli tietysti yksi tekijä, nenään ja nieluun tunkeutuva vuosikertaviljapöly toinen ja kolmas pulttipyssyllä aikanaan kiinni ammutut mutterit. Ne olivat aika tiukassa ja niitä riitti. Laskeskelin, että siilorakennelmassa oli karkeasti 1500 pulttia. Onneksi ei tarvinnut kaikkia yksin avata. Tänään siivosimme vielä purkutyömaan jäljet ja keitimme kahvit ja leivoimme pullat avajaisvieraille.

Tähän vielä lähettämämme lehdistotiedote agilityhallista:

Tiedotusvälineille 18.3.2010
Vapaa julkaistavaksi maanantaina 29.3.2010 klo 18.00

Agilityn harrastajille uusi harjoittelupaikka maakuntien rajalle Pöytyän Yläneelle

Kuralan Kartanotilan uudet yrittäjät ovat avanneet tilalle koiraharrastushallin, joka on nimetty perheen collien mukaan Hilpi-halliksi. Ennen konehallina palvelleessa rakennuksessa on harjoitustilan lisäksi lämmin taukotila niin koirien kuin ohjaajienkin käyttöön. Hallissa on täysimittainen agilityestesarja, mutta halli soveltuu muuhunkin koiraharrastuskäyttöön, kuten tottelevaisuuskoulutukseen tai pienten näyttelyiden järjestämiseen.

Työt konehallin muuttamiseksi koirahalliksi aloitettiin helmikuun alussa. Tunneleita lukuunottamatta yrittäjät ovat itse rakentaneet agilityesteet. Esteet ovat sääntöjen mukaiset ja koirille turvalliset. Kontaktiesteet on karhennettu maalin joukkoon sekoitetulla sahanpurulla. Halli on pinta-alaltaan 350 neliömetriä ja sen pohja on pestyä pölyämätöntä hiekkaa. Talvikaudeksi 2010–2011 halliin asennetaan hiekkatekonurmi. Valaistusta on lisätty huomattavasti, jotta koiraharrastajilla olisi hyvät ja toimivat olosuhteet. Myös leirien tai viikonloppukoulutusten järjestäminen kartanotilalla onnistuu, sillä majoitustilaa koiran kanssa yöpyjille on noin parillekymmenelle hengelle.

Hilpi-hallin avajaiset pidetään maanantaina 29.3. klo 18.00 Kuralan kartanotilalla, osoite Kuralantie 11, 21900 YLÄNE. Hilpi-halli on tilan pihapiirin luoteislaidalla sijaitseva punai-nen peltihalli. Avajaisissa kerromme tarkemmin hallin rakennusvaiheista ja tulevai-suudensuunnitelmista. Sari Koivunen ja Bonnie näyttävät meille käytännössä mitä agility on. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu. Lämpimästi tervetuloa!

Kuralan Kartanotila

Kuralan Kartanotila on Pöytyällä, Yläneen kirkonkylän lähellä sijaitseva matkailuyritys, joka tarjoaa aamiaismajoitusta ja mökkivuokrausta niin koti- kuin ulkomaisillekin matkailijoille. 1800-luvulla rakennetussa päärakennuksessa on tilat juhlien ja kokousten järjestämiseen. Yläneenjoen rannassa on savusauna ja lisäksi muita paikkoja erikokoisten ryhmien tarpeisiin ovat kesäkäyttöön sopivat Wilpola ja tanssilato. Koiraharrastajien lisäksi Kuralan kartanotilan pääkohderyhmiä ovat suunnistajat, luontomatkailijat ja musiikinharrastajat.

Agility - koirien esterata

Agility on lähtöisin Englannista. 1970-luvun puolivälissä keksittiin muokata hevosten esterataa koirille soveltuvaksi. Ensimmäinen agilitynäytös nähtiin vuonna 1978 Gruftsin koiranäyttelyssä. Vuonna 1986 tämä vauhdikas laji saatiin Suomeen Rolf Lundelinin tuomana. Agility on avoin harrastus kaikille koirille rotuun katsomatta, myös sekarotuisen kanssa voi lajia harrastaa. Agilityä harkitsevan on otettava huomioon koiran terveys, fyysinen kunto sekä koiran pitää olla perustottelevainen. (lähde: http://www.hauva.com/node/13)

Lisätiedot:

Matti Koivisto, 041 449 9344, matti.koivisto@kuralankartanotila.fi
Laura Naire-Koivisto, 02 256 3203, laura.naire-koivisto@kuralankartanotila.fi
http://kartanotila.blogspot.com/search/label/Koirahalli
http://www.kuralankartanotila.fi

Maaliskuisia puuhia

2010-03-22T18:55:00.006+02:00

Koska tänään oli ihana auringonpaiste, päätimme koko perhe lähteä käymään mökillä tarkastamassa miltä siellä talven jäljiltä näyttää. Ystävälliset mökkinaapurimme ovat pitkin talvea kertoneet huolehtineensa aurauksesta siinä määrin, että paikan päälle pääsee autolla. Köyliössä lunta tuntui olevan vielä enemmän kuin täällä Yläneellä ja n. 100 metrin matka mökkitieltä pihaan tuntui kyllä huomattavasti pidemmältä . Hilpi oli ainut jota hanki osittain kannatti ja se ottikin ilon irti päästessään taas tuttuihin maisemiin. Emme olleet ottaneet vaunuja mukaan, eihän niillä tuossa hangessa mitään olisi tehnytkään, mutta oli sekin puuhaa kantaa Pihlaa hankeen upoten.

Matti ja pieni karhunpentu matkalla mökille

Kotona ohjelmassa oli myös kevättalveen ajoittuva homma: omenapuiden leikkuu. Oksia täällä tulee riittämään ja pohdimmekin tänään miten monta tuntia siihenkin menee että kaikki oksat saadaan sitten haketettua. Mittasuhteet on vähän erilaiset kuin mihin olemme aiemmin tottuneet kun omenapuitakin on Matin tämän hetkisten laskujen mukaan 13. Iltapäivän "pikkuhommaan" kului Matilta 3 tuntia, eikä siinä tullut läheskään kaikki karsituksi. Iso, ties monenko puun metsikkö odottaa vielä suurta operaatiota aivan erikseen. Puutarhassa on varmasti paljon muutkain hommaa jahka pääsemme siihen tutustumaan, kasvillisuus kun on meille vielä pitkälti arvoitus. Jäämme siis odottamaan kevään koittamista siinäkin mielessä uteliaina.

Lumihanki lisää haastetta myös puiden karsimiseen. Kuvan ulkopuolelta mainittakoon koira, joka osallistui hommaan syömällä hangelta jänisten papanoita.

Joka päivä oppii uutta

2010-03-21T21:16:00.000+02:00

Tällä viikolla meillä oli kaksi asiakastilaisuutta. Maanantaina meille kokoontui Vihreän kolmion ja Turku Touringin alueen matkailuyrittäjiä. Lauantaina puolestaan Agronaisen avaintaidot kurssin ensimmäinen kokoontuminen pidettiin Kuralan kartanotilalla.

Maanantain tilaisuuteen ilmoittautuminen päättyi edellisenä torstaina, johon mennessä tilaisuuteen ilmoittautui 36 henkilöä. Mikäs siinä, mukava määrä ja kaikki mahtuu mukavasti saliin keskustelemaan ja osallistumaan. Maanantaina aamupäivällä luku tarkentui 41:een kun mattimyöhäisetkin olivat muistaneet ilmoittautua. Olimme toki varautuneet hieman suurempaan määrään, joten mitään paniikkia ei syntynyt. Vanhempani olivat auttamassa ja työnjako muodostui seuraavaksi: isä hoiti Pihlaa, äiti touhusi hikihatussa keittiössä, minä toimin isäntänä ja Laura oli enimmäkseen keittiössä, mutta kävi välillä soittamassa selloa vieraille ja syöttämässä Pihlaa. Väkeä alkoi valua noin puoli tuntia ennen kuutta ja kuuden maissa alkoi vaatekaappi tuntua ahtaalta kun portieerina otin vieraita vastaan. Minulla nyt ei suurempia ongelmia takkien kanssa tullut, mutta keittiössä alkoi pienoinen paniikki kolkutella. Väkeä tuli kaikkiaan 50, mikä oli sitten jo enemmän kuin mihin olimme varautuneet. Laura ja äiti taikoivat kuitenkin kaikille ruokaa ja pienellä järjestelyllä istumapaikkakin järjestyi kaikille, vaikka osa joutuikin seuraamaan keskustelua ruokahuoneen puolelta.

Agronaisille tarjosimme varausvaiheessa lounaaksi "valintanne mukaan" joko uunilohta tai jauhelihapihvejä. Ajatuksena oli, että kaikki syövät jompaa kumpaa ja siten yritimme tarjouksemme muotoilla. Kun sitten saimme kurssin ohjelman, niin lounaan kohdalla luki uunilohi tai jauhelihapihvit henkilökohtaisen valinnan mukaan. Varauduimme siis molempiin. Koska olimme tällä kertaa Lauran kanssa kaksistaan ja käytännössä Pihla vaatii jomman kumman huomion lähes sataprosenttisesti muulloin kuin nukkuessaan, niin päätimme tehdä jauhelihapihvit valmiiksi jo perjantaina. Kalaa ostin reilusti, koska se sattumalta oli tarjouksessakin. Laitoimme osan pakastimeen odottamaan myöhempää käyttöä. Aamukahvilla sitten kysyimme kurssilaisilta kumpaa he haluavat lounaaksi. Kahta lukuunottamatta kaikki valitsivat kalan ja kun nämä kaksi huomasivat jääneensä lähes yksin, niin hekin ilmoittivat syövänsä kalaa. Kaikille siis kalaa, tämä selvä. Ei muuta kuin loput kalasta pakastimesta mikroon ja jauhelihapihvit puolestaan pakastimeen. Onneksi kalaa oli, niin ei tarvinnut lähteä pilkille. Siiinä olisi voinut tulla kiire.

Molemmat tilaisuudet sujuivat asiakkaan silmin uskoakseni erittäin hyvin. Jos jokainen tilaisuus on meille yhtä opettavainen, niin muutaman vuoden päästä taidetaan olla tosi fiksuja. Sitä odotellessa ei auta muuta kuin tehdä kovasti töitä ja sietää aika ajoin lievää epävarmuutta.

Lumiporsaskilpailu ratkennut

2010-03-20T20:31:00.000+02:00

Niin siinä sitten kävi, että eilinen ja tämänpäiväinen vesisade ja +5 asteen lämpötila pehmensi lumiporsaamme pään ja tänään alkuillasta se otti ja putosi. Oikein arvanneita oli kaksi henkilöä. Yön Kurki-mökissä voitti Riikka Korpilahti, koska hän arvasi oikean päivän sähköpostitse aikaisemmin (5.3.) kuin anonyymi blogin kommenttiosiossa (11.3.). Lämpimät onnittelut voittajalle!

Mukavaa että kevät kolkuttelee ovella konkreettisestikin näin kevätpäiväntasauksena. Mitenkään osallistuneita eriarvoistamatta täytyy sanoa, että olen tyytyväinen että voittajaksi ei selviytynyt 19.4. sulamispäiväksi povannut henkilö. Sehän olisi tarkoittanut, että vappunakin saisi vielä kahlata lumessa ainakin metsän puolella.

Loppuun vielä kuvallinen todiste lumiporsaan kohtalosta ja tämänhetkisestä hapesta:

Lumipossu ilman päätä kevätpäiväntasauksena 20.3. alkuillasta

Lumiporsaskilpailun väliaikatietoja

2010-03-16T23:07:00.000+02:00

Kiitoksia kaikille kilpailuun osallistuneille! Saimme kaikkiaan 30 arvausta lumiporsaan kohtalonpäivästä ja hienoisen kävijäpiikin blogiimme. Viime viikon suojajakso koetteli porsastamme ja pelkäsimme sen päivien olevan jo luetut, mutta possu osoittautui sitkeäksi tyypiksi. Pientä vauriota se toki kärsi parhaimmillaan +6 kohonneessa lämpötilassa, mutta sääntökomitea ei kuitenkaan tulkinnut sitä kilpailun tarkoittamalla tavalla sulaneeksi. Korvat possulta putosivat ja lisäksi sitä voisi nyttemmin kutsua melkeinpä kädettömäksi. Mutta on siinä kuitenkin selvää possun näköä, vai mitä sanotte:

Kuva ei kerro aivan koko totuutta sillä possu kenottaa aika tavalla taaksepäin ja seuraava suoja voi hyvinkin tuoda ratkaisun kilpailuun. Toisaalta edellisyönä oli pakkasta 18 astetta, joten kyllä possu tällä hetkellä on tukevasti jäässä. Jäämme kuitenkin jännityksellä odottamaan seuraava suojaa, jota on ennustettu loppuviikoksi. Arvaukset jakaantuivat seuraavasti:

11.3
12.3.
13.3. x 2
14.3.
18.3.
20.3. x 2
21.3.
25.3.
26.3. x 2
27.3.
28.3. x 3
29.3.
30.3.
31.3. x 2
1.4. x 2
2.4.
3.4.
4.4. x 2
5.4.
6.4.
10.4.
19.4.

Käännöskukkasia

2010-03-05T18:51:00.007+02:00

Vaikka välillä on ollut monestakin syystä vitsit vähissä ja väsymystä ilmassa, tänään saimme parhaat naurut pitkään aikaan. Pihlan päiväunien aikaan aloimme kirjoittaa englanninkielisiä esittelytekstejä Visit Finland-portaaliin. Koska aina ei runosuoni pulppua, päätimme kokeilla erästä konekäännöspalvelua, josta oli tullut mainos sähköpostiimme. Kääntimen laadun kehuttiin olevan paras markkinoilla olevista.

Koska olimme kirjoittaneet suomenkielisiä esittelytekstejä jo jonkin verran, Matti päätti laittaa kokonaisen dokumentin aparaatin käännettäväksi heti saman tien -sellainenkin vaihtoehto kun oli.

Tässä muutama katkelma, voinette suomentaa itse.

We take care of the actual loppusiivous for you, but
- you do the counters the washing-up
- you take rubbish. In the waste dot Kuralantien in the stem is keräysastia to the glass, metla, waste paper and mixed waste.

Kone ei tietenkään voi ymmärtää mitään erikoissanoja kuten erisnimiä sehän on selvää. Tästä saa silti hauskan kuvan siitä, että jos suomalainen puhuisi englantia suomeksi niin kuulostaa aika tylyltä, että you take rubbish -vaan.

Entäs seuraavat lauseet, jotka koskevat majoittumista koirien kanssa mökeissä:

It is good to include the own beds to the dogs because the dogs may be neither on the sofas nor on the beds. I saw that I was guaranteeing our hope, the satisfaction of even the koiraton customers.

Tämä viimeinen ei oikein aukene minulle, mutta suomeksi sama kuuluu " Näin toivomme takaavamme koirattomienkin asiakkaiden viihtyvyyden."

Voidaanko tästä muuta päätellä, kuin että kyllä vielä tarvitaan ihminen tekemään käännöksiä. Mieleeni muistui, että lukion englannin tunnillakin opettajamme aina alleviivautti erilaisia sanontoja tekstikappaleista ja toden totta, monet asiat ilmaistaan englanniksi ihan eri tavoin kuin suomeksi. Itsekin huomaan usein puhuvani ihan toisella tapaa silloin kun pitää ilmaista itseään vieraalla kielellä. No, yritämme siis selvitä ilman konekäännöksiä ja toivomme tulevamme ymmärretyiksi. Eikös suomalainen perinteisesti vähättele kielitaitoaan? Tässä voi lohduttautua, että kyllä sitä aina yhden koneen peittoaa!

Toisaalta jos testaa kielitaitoaan konekääntäjän avulla englannista suomeksi, niin voi pettyä pahemman kerran. Vai mitä sanotte seuraavasta: "We'll do the cleaning but we wish You to wash your dishes" kuului käännettynä "Me teemme puhdistuksen, mutta me toivomme teitä oli h, teidän astianne". Niinpä niin.

Vastaa ja voita yö Kurki-mökissä!

2010-03-03T21:48:00.002+02:00

Viikonloppuna lämpötila nousi plussan puolelle ensimmäisen kerran sinä aikana kun olemme asuneet Kuralan kartanotilalla. Erinomainen esimerkki siitä miten erilainen tämä talvi on ollut moniin aikaisempiin vuosiin verrattuna. Viikonloppuna oli myös rehellinen vanhanaikainen suojasää: täydellinen ilma lumiukkojen, -linnojen ja muiden hauskojen lumileikkien toteuttamiseen.

Mekin innostuimme tekemään Lauran kanssa pari lumiukkoa tervehtimään meille tulijoita. Siinä touhutessa tuli mieleen kaikenlaiset arvaa koska jäät lähtevät kilpailut ja päätimme mekin pistää oman kilpailun pystyyn. Arvaa milloin kuvan lumiukko sulaa/kaatuu ja voita yksi yö Kurki-mökissä! Vastausaikaa on ensi viikon perjantaihin 12.3. klo 18 asti ja osallistua voi joko blogin kommenttiosion kautta tai lähettämällä meille sähköpostia. Lähimmäksi oikeaa arvannut voittaa yhden yön Kurki-mökissä. Kurki mökki on 4 + 2 hlölle ja siinä on oma puulämmitteinen sauna, keittiö ja wc. Palkinto tulee lunastaa vuoden 2010 aikana ja varata normaalisti. Jätäthän vastaukseesi yhteystietosi, jotta voimme ilmoittaa voittajalle myös henkilökohtaisesti. Kerro vastauksessasi mikäli et halua saada Kuralan kartanotilalta jatkossa markkinointiviestejä. Sulaminen tarkoittaa, että kilpailukohdetta ei enää tunnista lumiporsaaksi. Kaatuminen puolestaan sitä, että yksi tai useampi pallo putoaa nykyiseltä paikaltaan. Lumiporsas on rakennettu sunnuntaina 28.2. klo 13.30. Sitä ei ole sen jälkeen mitenkään keinotekoisesti jäädytetty tai muuten vaikutettu sen kestävyyteen. Onnea arvauksiin!

Lumiukko alkaa hahmottua. Pihlakin oli mukana rakennustöissä, mutta vielä hän ei päässyt konkreettisesti osallistumaan

Pääpallossa oli uloke, josta muotoutui kärsä ja lumiukosta tulikin lumiporsas!

Matti ja arvauskilpailun virallinen lumiporsas. Kyllä, meillä oli Lauran kanssa oikein hauskaa tätä tehdessämme!

Mikäli ihmettelette lumiporsaassa olevia oksia, niin ne Lauran mukaan kuvaavat sian hyvinvoinnille tuiki tarpeellisia pahnoja.

Kuralan kartanotilan agilityhallin esteet

2010-02-24T21:44:00.002+02:00

Lupasin edellisessä kirjoituksessani tarkemmat esittelyt agilityesteistä lähipäivinä. Lupaukset täytyy tottakai aina pitää, toivottavasti tämä keskiviikko lasketaan vielä lauantain lähipäiväksi. Siinä mielessä se on ainakin hyvin läheinen päivä lauantaille, että kutsutaanhan sitä myös pikkulauantaiksi. Mutta asiaan. Kuluneet sanonnat ovat joskus hyvin käteviä, siksi ne ovat tainneetkin kulua. Tähän väliin sopii siitä joukosta sanonta kuvat kertovat enemmän kuin tuhannet sanat.

Yleiskuva agilityhallista, keskellä muuri

Puomi ja putki

Pussi (umpitunneli)

Mini ja maksi pöytä

Rengas

Hyppyjä ja keinu

A-este

Esteet on rakennettu tarkasti Agilityliiton tuomariohjeen mittojen mukaan ja koirien turvallisuus huomioiden. Pussi ja putket on ostettu ASB-lehden kautta. Hallillamme on seuraavat esteet:

14 hyppy estettä (rimana 33 mm puu, korkeudet 5 sentin välein 10-70 cm)
a-este
puomi
keinu
rengas
muuri
pituus
pujottelu
pussi
2 putkea
2 pöytää (mini ja maksi)

Teemme vielä tällä viikolla lämpimän taukotilan valmiiksi ja asennamme halliin lisävaloja, jonka jälkeen halli on valmis ottamaan vastaan harjoittelijoita. Ja vaikka tässä nyt puhutaan agilityhallista, niin tottakai halli on käytettävissä kaikkeen koiraharrastamiseen tokosta näyttelyihin. Toko-hyppy ja muut oheistarvikkeet ovat myös tuloillaan.

Savusauna fiksattu ja agilityhalli viimeistä silausta vaille valmis

2010-02-20T22:15:00.001+02:00

Tällä viikolla ollaan vingutettu sirkkeliä, paukutettu naulapyssyä ja heilutettu sivellintä siihen malliin, että ei ole mehut riittäneet enää blogipäivityksiin. Varsinkin kun olympialaisetkin alkoivat. Tosin mehut eivät ole riittäneet oikein niidenkään varsinaiseen seuraamiseen, mutta olen kyllä nuokkunut tv:n ääressä iltaisin. Jääkiekkoleijonien avausmatsia seuratessani torkkukytkin lipsahti vahvasti torkun puolelle ja heräsin sohvalta puoli yhden maissa eikä ollut hajuakaan miten peli oli päättynyt. En ole tainnut nukahtaa sohvalle sen jälkeen kun olen muuttanut pois kotoa eli ainakaan 12 vuoteen. Osa syynä voi olla appiukon meille tilanpuutteen vuoksi lahjoittama uusvanha suuri sohva, joka on paljon entistä sohvaamme pehmeämpi. Vielä kun haemme siihen puuttuvan kulmapalan, niin sohvalla nukkumisesta saattaa tulla vaikka tapa.

Alkuviikosta ahkeroimme vanhempieni kanssa agilityesteiden kimpussa. Äiti ja isä maalasivat ja minä sahasin ja paukutin hyppyjä kasaan. Teimme 14 hyppyestettä eli aitoja on silloin tuplamäärä 28. Yksi aita koostuu kahdeksasta palasta, joiden valmistumiseen vaadittiin yhteensä 18 katkaisusahan vetoa. Nopealla kertolaskulla saamme tulokseksi noin 500 sahausta. Sarjatyönä homma kävi suht joutuisasti, mutta puolessa välissä alkoi se sahan vinkuna sen verran tympimään, että omaksi yllätyksekseni kaivoin kuulosuojaimet laatikosta. Tänään ruuvasin hyppyihin riman kannattimet, jotka ovat taattua Mauri Helle -laatua. Ne ovat varmasti ainakin turkulaisille harrastajille tuttuja mm. ATT-areenalta. Maurilla on kaverinsa kanssa Straydogs niminen firma.

Hallin pohjalle on levitetty kerros pestyä (seulottua) hiekkaa, josta on hienoin aines seulottu pois, mikä vähentää merkittävästi alustan pölyämistä. Vielä viimeiset viilaukset ja halli alkaa olla käyttökunnossa. Lämmin taukotila vaatii vielä yhden väliseinän ja vähän maalia pintaan ollakseen valmiina palvelemaan käyttäjiä, mutta eiköhän sekin tästä saada lähiaikoina tehtyä. Laitan vielä tarkemmat esittelyt esteistämme kuvineen lähipäivinä. Hallin avajaisia olemme suunnitelleet maaliskuun alkupuolelle.

Agilityesteiden maalin kuivumista odotellessa loppuviikosta rakensimme savusaunan suihkutilaan wc-kopin. Täällä on ollut sellainen kahdessa nurkassa suihku ja kolmannessa pönttö ratkaisu, mikä ei mielestämme tarjonnut riittävää intimiteettisuojaa siellä kolmannessa nurkassa asiointiin. Se puoli on nyt korjattu ja voimme hyvillä mielin vuokrata savusaunaa oheistiloineen asiakkaille. Koppiremontin yhteydessä selvisi toinenkin suihkutilaa vaivannut ongelma. Ehdin jo ihmetellä kuinka nopeasti vesilukko suihkutilassa kuivuukaan, koska siellä usein haisi ei niin raikkaalta. Syyksi selvisi toimintansa lopettanut alipaineinen viemärituuletussysteemi, jonka paikansin pöntön takaa ja tajusin hetken tutkittuani hajun lähteeksi. Korvasin alipainetuuletuksen perinteisellä putki ulos -metodilla ja tadaa - haju oli historiaa.

Vielä loppuun on pakko heittää haaste lukijoillemme. Tai pitäisikö sanoa paremminkin yllytys. Meillä kävi tänään nimittäin hiihtäviä lounasvieraita. No ei se nyt niin tavatonta ole tällaisenä hyvälumisena talvena, mutta hepä olivatkin ohihiihtomatkalla eräsuksilla Säkylästä Ruskolle. Bussilla Turusta aamukuudelta Säkylään ja sieltä nokka takaisin kohti Turkua. Lounaalla arvioivat ehtivänsä ehkä perille vielä tämän vuorokauden puolella. Melkoista, sanon minä. Pystyttekö parempaan? Tai edes samaan? Lupaamme tarjota lounaan yrittäjille!

Tupaantuliaiset ystäville

2010-02-14T19:39:00.001+02:00

Valitsimme ystävänpäiväviikonlopun ajankohdaksi tupaantuliaisille ystävillemme ja koska laskiainen sattui samaan viikonloppuun niin vietimme lauantaipäivää laskiaisen merkeissä. Alkumaljojen jälkeen lähdimme koko porukka ulkoilemaan: osa kävi lumikenkäilemässä lähimetsässä ja osa viihtyi pulkkamäessä. Tietenkin esittelimme myös pihapiiriä ja paikkoja. Oli todella hienoa olla mukana pulkkamäessä nauravaisten ja iloisten lasten kanssa, aikuisetkin selvästi nauttivat kun saivat olla vähän aikaa normaalia lapsellisempia.

Ylemmässä kuvassa Matin ja Hilpin tyylinäyte (Hilpi ei huolinut liukuria) ja alhaalla Lotta lähtökuopissa. (Kuvat Varpu Uotila)

Ulkoilun jälkeen tarjosimme mitäpä muuta kuin hernekeittoa, pannukakkua ja laskiaispullia kahvin kanssa. Saimmepa yhden kolmekymppisen syömään hernerokkaa ensimmäistä kertaa elämässään. Saavutus sekin vai mitä sanotte!

Hernerokkaa odotellessa (kuva Maija Pollari)

Hernesoppa maistui Irenellekin (kuva Maija Pollari)

Illan hämärtyessä oli savusaunan pehmeiden löylyjen vuoro. Mikäs sen parempaa kuin kuuma sauna, kylmä hanki ja hyvä seura. Hurjimmat naiset kävivät hangessa neljä kertaa. Miehistä ei moiseen urotekoon ollut vaan valtaosa tyytyi vilvoitteluun terassilla. Kahdelle ystävistämme savusaunakokemus oli laatuaan ensimmäinen, joten silläkin saralla onnistuimme tarjoamaan uusia kokemuksia. Mielestäni kyllä savusauna on aina hieno elämys: hiljaisuus, jonka rikkoo veden kihinä kiukaalla tai puheensorina ja syvä hämärä, johon silmät pikkuhiljaa lauteilla istuessa tottuvat. Savusaunan löylyt menevät luihin ja ytimiin asti ja jälkeenpäin on raukea ja rentoutunut olo.

Ystävien kanssa vietetty viikonloppu tarjosi myös minulle ja Lauralle uusia kokemuksia Kuralan kartanotilalla. Söimme eilen ensimmäistä kertaa itsekin salin puolella, normaalistihan syömme lähes aina keittiössä ja silloin tällöin ruokahuoneessa. Ja kun vauhtiin pääsimme, niin kahvilla olimme sitten kulmahuoneessa, joka tuli myös näin testattua ja hyväksi havaittua. Muutenkin tuntui tosi kivalta esitellä paikkoja ystävillemme ja viettää päivää yhdessä. Kaikki tuntuivat silmin nähden viihtyvän, meillä ainakin oli mahdottoman mukavaa, josta kiitos kaikille paikallaolleille. Ihmisethän ne juhlan lopulta tekevät!

Lumiriemuja

2010-02-09T18:08:00.008+02:00

Aika latteaa on aloittaa päivän blogimerkintä näin, mutta todettava tämäkin itsestäänselvyys on: paljon on lunta ja se on kivaa! Koska meillä on taas apuvoimia, pääsin ilahduttamaan itseäni ja koiraa pienellä lenkillä noin valoisaan aikaan. Podin tosin hieman huonoa omaatuntoa siitä, että Matti ja appivanhemmat ovat tänään viettäneet koko päivän agilityhallilla esteitä värkäten, mutta perustelen lenkkiäni sillä, että koirankin on saatava liikuntaa.
Kävin siis lumikenkäilemässä lähimaastossa ja Hilpi sai hirmuisia hepuleita ilmeisesti juuri lumikenkien innoittamana. Ehkäpä sille muistui mieleen eräskin Lapin reissuamme, jolloin koira-polo joutui kapuamaan Keimiötunturille päällään villapaidan lisäksi toppatakki, kun oli niin kylmä. Silloinkin korvat pakkasivat jäätymään. Seuraavaksi kerraksi anoppi oli ommellut koiralle fleecepipon, joka ymmärrettävästi nolotti sitä kovasti. Ehkä muisto näistä lumikenkäilyretkistä sai Hilpin riemuitsemaan nyt, kun se huomasi, että lumikenkien käyttöön ei aina kuulu koiran toppaaminen ihan pökkelöksi.

Hepuloitseva Hilpi

Aivan umpihangessa en jaksanut pitkääkään pätkää, vanhoja uria pitkin pääsi sopivan mukavasti.

Lumikenkäily on siitä mukavaa, että voin tehdä pienen lenkin suoraan tästä kotiovelta ja heti tulee tehokkaan liikunnallinen olo! Toivottavasti viikonloppuna päästäisiin vähän pidemmällekin kenkäilemään ja voisi hyödyntää vuorottelua uran tamppaamisessa. Lumikenkiä meiltä löytyy useita pareja ja toivon, että tällaisia talvia vielä riittää tulevaisuudessakin, jotta kengille on käyttöä.

Geokätkö Kuralan kartanotilalla

2010-02-08T20:16:00.005+02:00

Geokätköily (geocaching) on maailmanlaajuinen satelliittipaikannusta hyödyntävä harrastus. Geokätköilijä piilottaa rasian eli geokätkön, jonka toiset kätköilijät voivat sitten etsiä. Kätkön koordinaatit julkaistaan Internetissä. Myös kätköllä käynnit kirjataan nettiin.

Geokätkörasioita eli tuttavallisemmin purkkeja voi olla lähes minkälaisia tahansa filmipurkeista vanhoihin tynnyreihin. Geokätkössä on aina kätkötiedote sekä lokikirja, johon käynti kätköllä kirjataan. Yleensä purkissa on myös kynä sekä jotain mukavaa vaihtotavaraa. Joskus kätköstä löytyy reissaaja, joka kiertää kätköstä toiseen, ja jonka kulkua voi seurata internetissä.

Kätköilijäksi voi ryhtyä jokainen. Rekisteröityminen on ilmaista eikä mitään erityisvarusteita välttämättä tarvita. Satelliittipaikannin on toki lähes välttämätön, mutta toisaalta käypä navigaattori löytyy nykyään yhä useammista matkapuhelimista. Myös autonavigaattorilla pääsee harrastuksen alkuun.

Veljeni harrastaa geokätköilyä ja hän teki kätkön Kuralan kartanotilan pihapiiriin viime perjantaina. Lauantaina ensimmäiset kätköilijät jo kävivätkin kätköä etsimässä ja taisivat löytääkin. Tämä kätkö ei ole erityisen vaikea ja sopii siten ihan aloittelijoillekin. Tervetuloa kaikki kätköilijät Kuralan kartanotilalle!

Lisätietoa kätköilystä saa esimerkiksi www.geokatkot.fi -sivustolta tai geowikistä. Virallinen kätköilysivusto on www.geocaching.com. Tutustumisen arvoinen on myös www.geocache.fi.

Esteitä ja visiteeraajia

2010-02-05T20:01:00.007+02:00

Hilpi on vihdoin päässyt testaamaan ensimmäisiä, maalausta vaille valmiita agilityesteitä! A-este ja puomi näyttävät Matin ja appiukon tekeminä oikein päteviltä ja koirakin totesi, että toimii. Kyllä meillä oli koirulin kanssa vähän taas homma hakusessa, sen verran on aikaa viime agilitytreeneistä. Olen sitä mieltä, että koiran kanssa ei saisi treenailla silleen puolivillaisesti, mutta nyt sorruin itse moiseen. Koiralle jokainen tilanne edellyttää johdonmukaisuutta, oli sitten kyse agilitystä tai vain kotikasvatuksesta. Vauvan kanssa touhutessa joutuu kuitenkin toteamaan, että aina ei kertakaikkiaan ehdi olla niin johdonmukainen ja vikkelä, kuin koiran pito vaatisi ja siksi Hilpikin on päässyt nyt vähän "metsittymään". Sitten kun koko estesetti ja halli on valmis, en enää sorru puolittaisiin vähän treenaillaan -touhuihin, lupasin siis itselleni. Nyt uutuuden viehätys voitti.

Hilpi testaa puomia.

A-este on Hilpin suosikki, vähän liiankin kanssa. Jos esteet ovat kuten kuvassa, saan käyttää kaikki (mitättömät) ohjaajan taitoni, että saisin koiran putkeen ilman että se rynnii A:ta ylös.

Eiliseen ei sisältynyt pelkkää koirailua. Illalla olimme kutsuneet naapureita kylään savusaunan merkeissä. Ilta kului oikein mukavasti ja pikkuneitikin osoitti huomaavaisuutta vanhemmilleen antamalla meidän seurustella vieraiden kanssa kaikessa rauhassa, Pihla kun veteli unia vaunuissa. Välitän tätä kautta vielä kiitokset ihanista tuliaisista ja erityisesti Pihlan hienosta mekosta. Ihailen aina muiden päällä kauniita lasten vaatteita, mutta kiinnostukseni (omiinkin) vaatteisiin on tunnetusti aina ollut tasoa "taas samat päällä". Tästä johtuen ei ole myöskään Pihlalle paljon mekkoja osteltu. Onneksi myös mummin työkaverit ovat huolehtineet siitä, että ipanamme näyttää ajoittain oikein tyttömäisen somalta.

Remontit aloitettu savusaunan pukuhuoneesta

2010-01-31T20:36:00.006+02:00

Haastavista talvikeleistä huolimatta olemme saaneet aloitettua myös remonttihommat. Aloitimme isän kanssa uudistamalla savusaunan pukuhuoneen. Hieman katkaisusaha valitti kylmää kun viimeisiä sahauksia teimme kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Minä tai isä ei tietenkään kumpikaan valitettu, koska molemmat olemme samanlaisia: jos joku homma päätetään tehdä niin sitten myös tehdään. Sauna kyllä maistui urakan jälkeen tavallistakin mukavammalta ja vartin istumisen jälkeen alkoi varpaatkin sulaa. Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin sanat, joten pukuhuone ennen:

Ja jälkeen:

Viikonlopun asiakkaat jo pukuhuonetta testasivatkin ja käyttökelpoiseksi kehuivat. Seuraavan kerran savusauna lämpiääkin heti tiistaina kun paikallisen pankin hallintoneuvosto tulee pitämään kokoustaan meille. Se tulee olemaan meidän ensimmäinen isompi ryhmä ja viimeksi mainitsemani kokkimmekin saa tulikasteensa Kuralan Kartanotilalla. Päivi antoikin luvan kertoa itsestään täällä blogissa ja minusta tuntui heti hänet tavattuani, että hän on oikea onnenpotku meille ja Kuralan Kartanotilalle. Hän on erikoistunut riista- ja perinneruokiin sekä luonnon helmassa tarjottaviin ruokaelämyksiin. Lisäksi hän saattaa ilahduttaa vieraitamme myös pienillä musiikkiesityksillä.

Singerien surinaa

2010-01-27T20:37:00.002+02:00

Ompelupuuhissa. Otsikosta huolimatta voin todeta, että onneksi vain toinen käytetyistä ompelukoneista on merkiltään Singer. Anoppini vitsaileekin että minkään muun kodinkoneen kanssa eivät naiset kiroile niin paljon kuin ompelukoneiden ja se pätee ainakin minuun. Mummin vanhan Singerin kanssa olen taistellut aiemminkin ja aina se keksii uusia temppuja. No, oli kankaissakin omat haasteensa. Koska joka huoneessa täällä on vähintään kaksi ikkunaa ja ne ovat todella korkeita, eivät mitkään vanhat verhomme käy sillään yhteenkään ikkunaan. Ruokahuoneeseen halusimme laittaa verhot, jotka meillä oli ollut jo aiemmin, eli toinen mokoma samaa kangasta ja lisäksi säästäväisinä ihmisinä päätimme jatkaa jo olemassa olevia verhoja, jotta nekin ulottuisivat lattiaan asti. Kuviollisen kankaan suhteen jo pelkkä kankaan ostaminen oli oma operaationsa, josta Matti selviytyi moitteettomasti. Mutta. Koska kangas oli tietysti eri erää, kuvio ei ollut samalla kohtaa vaan n. 2 cm toisessa paikassa. Sovitapa siinä sitten kuvioita kohdilleen, etenkin kun ottaa hermorakenteeni huomioon. Ilman anopin apua kriisi olisi tietysti kärjistynyt äärimmilleen, mutta yhdessä saimme kuin saimmekin jatkopalat paikoilleen. Sivusaumoissa käytettiin luovuutta, mutta lopputulos on mielestäni hyvä.

Eipä loppunut ompelupuuhat vielä tähän. Runkopatjoihin ostamamme helmalakanat oli ilmeisesti tarkoitettu hieman toisenlaisten sängynjalkojen kanssa, joten näissä ne laahasivat pari senttiä maassa joka puolelta. Tämä aiheutti eilen epätoivoa, mutta yön yli nukkuminen auttoi tässäkin tapauksessa. Ompelimme joka reunaan lisätaitteen, jotta lakanat lyhenivät sopivasti. Kangas oli kyllä niin paksua, että piti vetää ja kiskoa saadakseen edes jonkinsortin tikkiä, mutta onnistui sentään.

Kahden koneen taktiikka

Nyt on voittajafiilis, vaikka minkään sortin käsityöihmiseksi en voikaan itseäni tituleerata etenkään anopin rinnalla. Muistelin tuossa ompelukoneen suristessa aiempia "menestystekojani" koneompelussa: peruskoulun käsityötunneilla kerkeäväisenä ihmisenä ompelin napinlävet paitapuseron väärälle, miesten, puolelle eikä perinaisellinen opettajamme ollut kovin iloinen, koska tietysti ehdin myös jo ratkoa niihin samantien kolot. Kuorossa joka naisen tehtävä oli ommella oma pukunsa, säästäväisiä opiskelijoita kun olimme. Arvatkaa kenellä oli hameen halkio eri puolella kuin kaikilla muilla? Ja usein olin vielä eturivissä... Kaikkea ompelutoimintaani kuvaa siis parhaiten tyyli " tästä huristellaan, kyllä se siitä suttaantuu." Lopputuloksena on usein se, että tulos on vähän sinnepäin ja ratkojalle on töitä. No, äitini sentään on muistanut aina kiitellä kun olen saumannut jonkun pöytäliinan tai muun helpon suorakaiteen. Kyllä sekin säästää jokusen euron kun edes suoraa (suorahkoa) saumaa osaa ommella.

Yrittäjän lounas

2010-01-25T20:35:00.000+02:00

Kävin tänään Turussa toimittamassa monenlaista asiaa. Alunperin ajattelin, että lähden aamupäivällä, mutta tulevan kokkimme kanssa oli niin mukava jutella, että lähtö venähti. Harmiksemme kokki joutuu näin alkuun työskentelemään keikkaluonteisesti, mutta se ei tuntunut häntä yhtään haittaavan. Kuulemma kuuluu ammatinvalinnan "etuihin". Voin kertoa hänestä muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia kunhan kysyn ensin luvan. Tai ehkä saan luvan täältä kommenttien välityksellä?

Vahvuuteni ei ole suunnitelmien muuttaminen lennosta. Siitä tämäkin juttu juontaa juurensa. Olin siis ajatellut lähteväni aamupäivällä ja ehtiväni takaisin kotiin myöhäiseksi lounaaksi. Lähdin puoliltapäivin ja koska olin ajatellut syöväni vasta Turun reissun jälkeen, niin sitten kanssa syödään vasta kun asiat on toimitettu - hölmö mikä hölmö.

Täytyy tässä samalla tunnustaa Jannelle, että kävin Bauhausissa ja K-Raudassa. Mutta jatkossa kyllä välttelen niitä ja tulen taas Yläneen Rakennuskeskukseen asioimaan. Onhan se hyvä, että on laajat valikoimat, mutta tarvitseeko todella lekaharkkoja ja kristallikruunuja myydä samassa kaupassa? Sekä Bauhaus että K-Rauta Kuninkoja ovat molemmat niin järkyttävän suuria, että pelkän kaupan läpikävelemiseen kuluu tunti. Ja jos haluaisit kysyä jotain myyjältä, niin sellaisen löytämiseen voi mennä helposti toinen tunti. Tänään oli kyllä K-Raudassa erittäin positiivinen poikkeus ja sain hyvää palvelua kahdelta eri myyjältä.

Bauhaus sentään piti palvelukulttuurin lippua siellä missä olen sen tottunut näkemään suurissa rautakaupoissa. Ensimmäiseltä myyjältä kysyin onko näitä koukkuja mahdollisesti lisää kun tarvitsisin 24 kpl ja hyllyssä on vain 11 kpl. Vähintäänkin semi-tyly vastaus oli, että hyllyssä on kaikki mitä on - seuraavassa tilauksessa tulee sitten lisää. Jaha, kiitos. 200 metriä toiseen suuntaan kylpyhuonemaailmassa puolestaan hetken turhaan etsittyäni seinään kiinnitettävää saippuatelinettä päätin tiedustella asiaa myyjältä. Tilanne vaikutti otolliselta, koska LVI-palvelupisteessä oli peräti kolme myyjää koolla. Kaksi ehti liukemaan "tärkeämpiin" tehtäviin huomattuaan lähestymiseni, mutta yhden pääsin yllättämään. Kaveri muistutti enemmän lahnaa kuin myyjää, joten nopeasti päättelin, että hän ei tainnut ehtiä minua karkuun. "Myyjä" puolittain makasi ja puolittain istui palvelutiskillä ja sai vastattua ystävälliseen tiedusteluuni saippuakoteloista, että tos on kaikki mitä meillä on ja osoitti hyllyä, jonka luota olin juuri tullut epätietoisen näköisenä. Latasin ääneeni kaiken ironiani ja vastasin, että kiitos erittäin ystävällisestä palvelusta, käännyin kannoillani ja jätin saippuatelineet etsimään asiakasta.

Osasyynä Bauhausin lahnamyyjän saamaan ironiseen kohteluun oli toki verensokerini huomattavan alas laskenut taso. Olihan kello jo puoli neljä ja se myöhäinen lounas odotti kotona. Seuraavaksi suuntasinkin ruokakauppaan ja ajattelin tehokkaana yrittäjänä ostaa sieltä nopean myöhäisen take away -lounaan ja siirtää kotona odottavan lounaan iltaruoaksi. Istuin autossa neljältä iltapäivällä K-Raudan parkkiksella ja nautin yrittäjän lounaaksi Turun Eineksen jättilihapiirakan kylmänä sekä tölkillisen lämmintä Coca-Colaa. On tää elämää, sanoisi kaverini Minsa.

Agilityhalli etenee

2010-01-21T19:28:00.002+02:00

Niin vaikea kuin välillä onkin keskittyä aina yhteen asiaan kerrallaan, nyt olemme saaneet agilityhallin valmistelut aloitettua. Matti tilasi eilen Oulusta kaksi putkea, ja pussin ja vaikka esteet ovat englantilaista alkuperää, ne saapuvat Matkahuollon kyydissä jo tällä viikolla Turkuun. Muita esteitä varten Matti kävi ostamassa puutavaraa paikallisesta puutavaraliikkeestä. A-esteeseen ja puomiin tarvittavaa oikeanlaista rimaakin sai, kun sitä erikseen liikkeessä sahattiin –kyllä maalla palvelu pelaa!

Kuten olen tainnut aiemminkin todeta, Hilpi on ollut vähän ”telakalla” agilityharrastuksestamme, johtuen minua lokakuulle asti vaivanneesta isomahaisuudesta. Pihlan syntymänkään jälkeen en ole paljon ehtinyt koiran kanssa harrastaa, en agilityä enkä tokoa. Koirista kiinnostuneille kerrottakoon hieman Hilpistä. Rodultaan Clingstone´s Easy As Pie eli Hilpi on lyhytkarvainen collie, vaikka me leikkisästi kutsummekin sitä pystykorvaiseksi collieksi. Collieilla korvien kuuluisi taittua hieman kärjestään, mutta Hilpin korvat sojottavat kohti taivasta ja saavat sen näyttämään vähän kengurulta, se kun liikkuukin usein loikkimalla riemukkaasti. Aluksi harrastin Hilpin kanssa tokoa ja kilpailemassakin käytiin niin, että avoimen luokan kisatkin tulivat tutuiksi. Huomasin kuitenkin pian, että herkkäluonteisena otuksena Hilpi jännitti kilpailutilanteissa kovasti ja reagoi tietysti myös minun jäykkään olemukseeni. Niinpä totesin, että vaikka tokon treenaaminen on kivaa, voisi agilityssä Hilpi sporttisena koirana nauttia vauhdista ja vikkelistä kintuistaan.

Turussa asuessamme kävin Hilpin kanssa TSAU:n järjestämän agilityn alkeiskurssin ja jatkoimme harrastusta NuPu:n Koiraklubissa Nummi-Pusulassa. NuPu:n Koiraklubissa opeteltiin erilaisia ohjaustaitoja ja sainkin huomata, että koira varmaan kehittyisi nopeamminkin jos vain itse osaisin ohjata sitä etevämmin. Toisaalta Hilpi herkkänä koirana tarvitsee aika paljon tsemppaamista, yksikin ärjäisy saa sen helposti ihan kipsiin. Niinpä meidän harrastamisemme onkin aikamoista ”hyvä hyvä –huutelua” ja epäilen kuulostavani välillä ihan heikkopäiseltä hihkujalta.

Kuralan Kartanotilalla agilityhalli ajatus lähti siis suuresta tyhjästä konehallista, jolle piti keksiä käyttöä. Hallin kylmän osan koko on 350m2 (noin 15 x 23 metriä) ja tämä on kokonaan yhtenäistä tilaa, ei pylväitä tai muuta tiellä. Lisäksi hallissa on lämmin taukotila vuoroaan odottaville koirakoille. Myös ihmisten käyttöön tarkoitettu wc löytyy. Uskon, että tämä erillinen tila lisää huomattavasti harrastamismukavuutta: lämmin odottelutila helpottaa koirien lämpimänä pysymistä talvella ja harjoitusvuorossa oleva koirakko saa tarpeen vaatiessa ihan oman rauhan. Kesäksi agilityesteet siirretään hallin takana olevalle pellolle. Ohran ja heinänsiemenen yhdistelmä kuulemamme mukaan itää hyvin ja näin ehkä saataisiin jo ensi kesäksi kentän pohjaksi mahdollisimman kestävä nurmi.

Omana tavoitteenani on, että näinkin lähellä sijaitsevan agilityhallin myötä myös Hilpi ja minä ehtisimme taas treenata niin, että ensi keväänä uskaltautuisin ensimmäisiin virallisiin kisoihin. Agilityhallimme on riittävän suuri harjoitteluun, mutta virallisten kilpailujen mittoja se ei täytä, joten mahdolliset kotikisat täytyy sitten järjestää kesäaikaan ulkokentällä!

Koirahalli ulkoa

Järjesteltävää riittää

2010-01-20T21:31:00.001+02:00

Selvisimme mielestämme tulikokeestamme eli ensimmäisistä asiakkaistamme oikein hyvin. Vieraat viihtyivät, kiittelivät ja kehuivat savusaunaa hyvin lämmitetyksi. Savusaunan lämmityksessä onnistuminen lämmittääkin mieltäni erityisesti, koska se oli elämäni ensimmäinen kerta. Tuskin olisin selvinnyt lämmityksestä puhtailla papereilla ilman vanhan isännän erinomaisia ja asiantuntevia ohjeita lämmityksen nikseistä. Onnistumisestamme kaikin puolin kertoo myös se, että samat herrat tulevat uudestaan heti ensi viikon perjantaina. Mikäs sen mukavampaa!

Eilen saimme ostamamme 11 uusvanhaa sänkyä ja tänään kannoimme ne paikoilleen. Päärakennuksen yläkerrassa, Väentuvassa ja Kurki-mökissä vieraita makoisiin uniin saattelevat 90 senttiä leveät tuplajousitetut joustinsängyt. Ostimme sängyt Festrentistä mihin ne olivat tulleet Espoon Radisson SAS hotellista. Sängyt ovat hyväkuntoisia ja huomenna osamme kertoa myös vanhempieni kommentit niistä. Lajittelimme ja tuuletimme myös kaikki vuodevaatteet ja korvasimme suurimman osan peitoista ja tyynyistä uusilla. Vanhoista säästimme parhaat niin sanottujen plus-paikkojen (vuodesohvat) käyttöön, mutta osa tulee jatkossa palvelemaan koira-asiakkaitamme agility-hallilla. En oikein tajua miten tähän järjestelyyn saimme isän kanssa kulumaan koko iltapäivän ja ison osan iltaakin. Toki myös siivosimme samalla Väentuvan, mutta osittain homma meni kyllä myös peittojen edestakaisin kanteluksi.

Lupasin viimeksi kertoa kristallikruunumme matkasta Turusta salimme kattoon. Jos nimittäin joku muukin sattuisi kuljettamaan kristallikruunua ensimmäistä kertaa, niin tästä voi olla apua. Toki tiedän, että muuttofirmat vuokraavat kristallinkruunun kuljettamiseen tarkoitettuja laatikkoja, mutta mä olen vähän sellainen tee-se-itse-mies ja ajattelen siten säästäväni. Rahaa varmaan säästyykin, mutta ajasta en ole aina niin varma. Aloitin homman mittailemalla autoa ja totesin, että kehikko kruunulle ei mahdu takaluukkuun, vaikka meillä farmari onkin. Seuraavaksi mittasin takapenkin ja totesin, että eihän se mahdu sinnekään. Onneksi keksin, että takapenkin istuinosan saa irroitettua varsin helposti, jolloin sain lisätilaa juuri sen kaivatun 10 senttiä. Rakensin siis siihen rimasta kehikon, johon kristallikruunun saa roikkumaan. Ostimme kristallikruunun yksityiseltä henkilöltä Keltaisen Pörssin ilmoituksen kautta. Myyjä kääräisi kruunun katosta tuomaamme pussilakanaan, jotta mahdollisesti irtoavat kristallit eivät pääsisi hukkumaan. Helpotuksekseni kruunu myös mahtui rakentamaani telineeseen. Tältä se sitten näytti:

Aika rauhassa sai Turusta Yläneelle ajella ja silti erityisesti risteyksissä takapenkiltä kuului vieno kilinä kristallikruunun helistessä telineessään. Kotona oli ensimmäiseksi vuorossa kruunun puhdistus ja kiillotus. Meiltä meni Lauran kanssa siihen puoli tuntia, joten ihan pieni homma ei ollut sekään. Lauran tyylinäyte:

Sitten oli vielä vuorossa kattoon ripustaminen, joka pikkuisen aiheutti jännitystä puolin ja toisin. Minua jännitti kiipeileminen kolmeen ja puoleen metriin kristallikruunu toisessa kädessä ja Lauraa jännitti sähkökytkentäni. Toki täytyy tunnustaa, että siinä meni ekonomilla hieman sormi suuhun kun katossa olikin tuttujen sinisen, mustan ja keltavihreän johdon sijaan musta, punainen ja harmaa johto. Sekin asia kuitenkin selvisi sukulaissähkömiehen avulla ja sain tietää, että harmaa on entisaikaan ollut nollajohdin. Kaikki meni hyvin ja kristallikruunu saatiin kattoon arvoiselleen paikalle koristamaan Kuralan Kartanotilan kustavilaistyylistä salia.

Ensimmäiset asiakkaat

2010-01-14T23:22:00.000+02:00

Emme oikeastaan ehtineet edes odottaa ensimmäisiä asiakkaita kun he jo tulevat. Mahtavaa! Eilen soi yrityksen puhelin (02 256 3203) ja soittaja tiedusteli että onko meillä täällä toimintaa vai ei. Vastasin, että muutimme puolitoista viikkoa sitten, mutta yritämme parhaan kykymme mukaan tehdä vierailunne miellyttäväksi ja positiivisesti mieleenpainuvaksi. Kiirehän tässä tuli.

Laitoin eilen lämmöt päälle yhteen majoitusmökeistä ja savusaunalle. Samalla opettelin edellisen omistajan asiantuntevalla opastuksella savusaunan lämmityksen niksit. Totuuden paikka on sitten huomenna kun lämmitän ensimmäisen kerran elämässäni savusaunan. Ohjeet on ainakin hyvät, katsotaan miten käy. Tänään käytiin asioilla ja touhuttiin niin maan perusteellisesti. Ostettiin vuode- ja liinavaatteet sekä sängyt. Sängyt tosin tulevat vasta ensi tiistaina, mutta sentään riittävän hyviä vanhoja sänkyjä on tarpeeksi ensi viikonlopun asiakkaille. Lisäksi käytiin isän kanssa vanerikaupoilla ja nikkaroitiin savusaunaan asianmukaiset lauteen (ja takapuolen) suojat. Tuli hienot ja kun vauhtiin päästiin niin tehtiin niitä samantien 29 kpl.

Laura ja äitini ompelevat edelleen salin verhoja kovaa hyömyä. Ovat sentään jo loppusuoralla. Minun tekemäni Kuralan mutakakku on uunissa vielä vajaa kymmenen minuuttia ja on sen jälkeen valmis vetäytymään sulaakseen huomenna asiakkaiden suissa talon tarjoamilla tervetuliaiskahveilla. Isä puolestaan on vielä käymässä savusaunalla ja toivoo saavansa jo esilämmityksen jäljiltä luukut kiinni, jotta ei huomenna tarvitse umpikylmästä lähteä saunaa lämmittämään. Siitä huolimatta pitää aloittaa jo seitsemältä aamulta, jotta illalla on sitten sauna valmiina. Onneksi on tätä eläkeläistyövoimaa apuna!

Tässä on vielä varastossa tarina kristallikruunun matkasta Turusta Kuralaan, mutta sitä teidän pitää odotella vielä mahdollisesti pari päivää. Se tulee sisältämään myös kuvia ja niitä on nopeampi ladata tänne huomisen jälkeen kun saamme laajakaistan käyttöömme. Jotta huomenna ei tulisi tekemisen puute, niin aamulla tulee Auranmaan viikkolehden toimittaja tekemään juttua ja tosiaan laajakaistan asentajat. Ja iltapäivällä sitten ensimmäiset asiakkaat!

Suunnistajasta kartanon isännäksi

2010-01-11T10:47:00.001+02:00

Moni suunnistuskaverini on kysynyt miten käy suunnistamiseni nyt kun ostimme Kuralan Kartanotilan. Olen vuoden 2006 syksystä asti, jolloin lopetin kolmevuotisen pestini Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan pääsihteerinä, suunnistanut puoliammattilaisena. Ensin toisen puolen ajasta vei opintojen loppuunsaattaminen kauppakorkeakoulussa, josta valmistuin toukokuussa 2008. Sen jälkeen puoliammattilaisena jatkamisen mahdollisti seurani MS Parman tarjoama puolipäiväinen pesti seuran toiminnanjohtajana.

Syksyllä 2006 asetin tavoitteeksi kesäkuussa 2009 Salossa järjestetyt PM-kisat ja sovimme Lauran kanssa, että sen jälkeen tarkastellaan suunnistamistani uudestaan. Maaliskuussa 2009 Skotlannin harjoitusleirillä kaikki näytti vielä erittäin hyvältä. Leirin päätteeksi juostu pitkän matkan kisa oli ehkäpä paras suoritukseni ikinä ja tappiota kertyi 18,2 kilometrillä reilu 3 minuuttia myöhemmin samana vuonna MM-pitkällä matkalla yhdeksänneksi sijoittuneelle Graham Gristwoodille. Vähän Skotlannin leirin jälkeen juoksin Ruissalossa selkeän testijuoksuennätykseni. Pian sen jälkeen alkoivat kuitenkin ongelmat, jotka johtivat lopulta akillesoperaatioon Turun Mehiläisessä syyskuun ensimmäisenä päivänä. Akilles oli oikutellut jo vuosia, joten olisi se voinut vielä muutaman kuukauden pidempään kestää!

Leikattu jalka ei kestä vieläkään kunnon harjoittelua, mutta paranee kuitenkin koko ajan. Ajatuksissa on päästä lenkkeilemään yrittämisen vastapainoksi. Mistään totisesta satsaamisesta ei kuitenkaan ole kyse vaan omasta kunnosta huolehtimisesta ja arjen henkirei'ästä. Seurakaverit ja itsekin kyllä elättelen toiveita, että viime vuosina hankitut pohjat saisi esille pienemmälläkin työllä ja pystyisin auttamaan MS Parmaa suurviesteissä. Ja tarvitaanhan sitä kunnon huolehtimisen lisäksi vähän myös kilpailullisia tavoitteita!

Suunnistus pysyy kuitenkin osana elämääni ja työtäni yrittäjänä. Toivotan kaikki suunnistajat tervetulleeksi harjoitusleirille Kuralan Kartanotilalle ja viereisiin haastaviin Raasinkorven maastoihin. Yritän ehtiä osallistumaan ainakin leirien yhteislähtöharjoituksiin!

Pakkaspäivän puuhia

2010-01-08T22:27:00.004+02:00

Jälleen yksi hyytävän kylmä tammikuun päivä vietetty ihastellen pihapiirin näkymiä ja ympäröiviä maisemia. Matti oli tänään veljensä kanssa urhoollisesti ottamassa valokuvia kauniissa aurongon paisteessa, vaikka kameran akku alkoikin aika nopeasti piiputtaa tuossa pakkasessa. Ulkona käynti on omalta osaltani jäänyt pieniksi pistäytymisiksi. Koiraakaan ei henno siellä kauaa kävelyttää, se kun seisoo kolmella tai kahdellakin jalalla korostaakseen, että on todellakin liian kylmä ilma lyhytkarvaisten collieiden ulkoilulle.

Tällaisena päivänä oli ihana sytyttää tuli takkaan. Ensin vähän savustettiin, sitten selvisi miksei heti vetänyt: ei tullut mieleen, että myös keittiön pelti on avattava kun laittaa tulen ruokahuoneeseen. Sitten tuuletettiin vähän harakoille, jotta saattoi olla ilman että savu kirveli silmiä.

Ruokailuhuone ja takkatuli

Yksi Matin lempiaiheita on pohtia, mitä puita voisi kaataa. Tätä aihetta käsiteltiin erityisesti kesällä mökillä ja minä tunnollisesti vastustin lähes kaikkia hänen ehdotuksiaan. Nyt vihdoin minäkin suostun keskustelemaan asiasta myönteiseen sävyyn, sillä olemme yhtä mieltä siitä, että puutarhaa ja pihamaata on raivattava, jotta näkymät avartuvat. Entiset omistajat kertoivat, että Turun Tuomiokirkkoseurakunta on jo pari vuotta kysellyt saisiko tästä joulukuusen tuomiokirkon eteen, mutta isäntä ei ollut siitä raaskinut luopua. Saas nähdä raaskimmeko mekään puuta tovin jo ihailtuamme.

Pihakuusi talviasussa

Nyt kun lumi painaa oksia, tilanne on vähän sama kuin kesällä kun on lehti puussa. Monien puiden alaoksia karsimalla saa jo paljon aikaan, mutta odotellaan vähän lauhempia kelejä, että pihalla tarkenee työskennellä. Veikkaan, että aikamoista vääntöä meillä vielä tulee siitä, mitä puita kaadetaan kokonaan. Pihapiiriä täytyy myös katsella eri vuodenaikoina, joten ihan suin päin en Mattia moottorisahan varteen päästä ja ehkä hänkin pystyy hieman itseään toppuuttelemaan.

Talvinen puutarha, vasemmalla leikkimökki ja taustalla rantamökit

Lopuksi vielä mielestämme varsin onnistunut otos päärakennuksesta iltavalaistuksessa. Kiitos kuvaajalle!

Vihdoin Kuralassa!

2010-01-03T23:27:00.001+02:00

Lumiset puuta kurkottelivat yli tien muodostaen metsätunnelin kun kurvailimme orkidean, lohikäärmepuun ja muiden viherkasvien kanssa kohti uutta kotiamme lauantaina. Muuttopäivänä pakkasta oli riittävästi, illalla jopa 22 astetta, mutta ihme ja kumma suurempia pakkasvaurioita ei ole havaittu ainakaan tähän mennessä, mitä nyt nuo viherkasvit taisivat vähän kärsiä. Toisaalta meidän vaatimattomat vihertäjämme näyttävät kyllä näissä tiloissa jokatapauksessa pieniltä rikkaruohoilta.

Muutto sisälsi tietysti normaaliin tapaan monta vaihetta: Matin pedanttia luonnetta vaativaa pakkaamista, Lauran raivokasta edestakaisin ravaamista, kaikenlaista ruuvien ruuvaamista ja lopulta määränpäässä hukassa olevien tavaroiden etsintää. Aika hyvin tästä silti selvittiin. Laskimme, että kokemusta on jo kuudesta edeltävästä muutosta. Apunamme meillä oli nyt neljä vetreää muuttomiestä Matin suunnistusseurasta ja tietysti mummu ja pappa sekä mummi.

Näihin neliöihin tavaramme solahtavat kevyesti ja uusiakin huonekaluja on hankittu ja hankitaan edelleen. Kulmahuone on vielä ihan tyhjä ja siellä on hieno vähän availla ääntä ja lurauttaa vaikkapa pätkä aariaa. Ah, tätä avaruutta!

Luonto ei olisi voinut paremmin toivottaa meitä tervetulleiksi Yläneelle, kuin mitä eilen. Lähes täysi kuutamo mollotti taivaalla ja loi varjoja maahan kun kävin Hilpin myöhäisellä ulkoilulla. Koiraparka oli päivän touhuista kummissaan eikä iltapissasta tullut mitään. Yölläkin se vaelsi ympäriinsä kynnet lattiaan rapisten niin, ettei vähäisestä nukkumisesta tullut senkään vertaa. Aamulla mahdollinen, jopa todennäiköinen, syy koiran levottomuuteen selvisi – Kartanotilan tienristeyksessä oli kuulemma samana iltana nähty susi! Voiko jännittävämpää tervetulotoivotusta biologi enää toivoa.

Nyt se on totta!

2009-12-30T20:43:00.005+02:00

Haaveesta tuli totta, me olemme nyt kartanonomistajia! Tavallaan toki pankki omistaa suurehkon siivun kartanotilastamme, mutta käytännössä se on nyt meidän. Allekirjoitimme kauppakirjat tänään hieman klo 13 jälkeen.

Kävimme ensimmäisen kerran Kuralan Kartanotilalla lauantaina 3. lokakuuta. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja alun epäuskosta tai pikemminkin haaveesta on siirrytty ehkä tämä on mahdollista fiiliksen kautta tämä taitaa toteutua tunteeseen ja lopulta tänään 100 prosenttiseen todellisuuteen. Tähänastisen matkan vaiheista voitte kaikki kiinnostuneet lukea tästä blogista, jota aloin kirjoittaa 11. lokakuuta, mutta joka on tähän päivään asti ollut vain minun ja Lauran luettavissa. Emme halunneet pitää julkista blogia ennen kuin kaikki on varmaa, koska netissä on aivan tarpeeksi kesken jääneitä blogin alkuja. Tämä blogi siirtyy osaksi Kuralan Kartanotilan lähitulevaisuudessa julkaistavia nettisivuja ja jatkaa elämäänsä kertoen yrittäjien, kartanotilan ja perheen arjesta, juhlasta, onnistumisista ja pettymyksistä. Itseni ja vaimoni tuntien tämä blogi ei kuitenkaan ole pelkkä päiväkirja vaan täällä tullaan esittämään myös mielipiteitä. Yrityksen perustaminen on ollut lähinnä minun heiniäni ja siksi tähänastiset kirjoitukset ovat kaikki minun kirjoittamiani, mutta jatkossa myös Laura tulee ilahduttamaan Teitä lukijoita kirjoituksillaan.

Tulimme tänään viimeisen kerran nykyiseen kotiimme Nummelle Länsi-Uudellemaalle. Postilaatikossa odotti myönteinen päätös starttirahasta. Iloisena voinkin todeta, että kyllä Suomi tukee yrittäjyyttä! Vuodenvaihde kuluu pitkälti pakatessa ja muutamme MS Parman talkoolaiset apunamme lauantaina 2.1.2010 uuteen kotiin Kuralan Kartanotilalle. Huisia!

Kauppakirjan allekirjoitus - historiallinen hetki

Viimeisiä viilauksia

2009-12-28T17:11:00.003+02:00

Kaunis luminen joulu on vietetty ja välillä onnistuimme vähän rauhoittumaankin sen viettoon, mutta kyllä totuuden nimissä on tunnustettava, että Kuralan Kartanotila päällimmäisenä pyörii sekä mielissä että keskusteluissa. Pihla ei valvota meitä yöllä, mikä on erinomaisen hieno asia. Olemmekin Lauran kanssa nauraneet, että varmaan aika harvat pikkulapsen vanhemmat valvovat yöllä muusta syystä kuin lapsen vuoksi. Me valvomme vähän vuorotellen; Laura sisustaa ja minä mietiskelen remontteja ym.

Ennen joulua kävin starttirahahaastattelussa, joka meni mielestäni oikein mukavasti. Lopullisesti asia selviää starttirahapäätöksen myötä, mikä pitäisi tulla postissa tällä viikolla. Sitten nähdään onnistuinko vakuuttamaan haastattelussa.

Kävimme katsomassa paikkoja sekä ennen joulua että joulun jälkeen. Majoitusrakennukset kuuluvat kauppaan irtaimistoineen, mutta päärakennuksen osalta meidän pitää vielä hieroa kauppoja jäljellä olevasta irtaimistosta. Sen takia lähinnä olemme Kuralassa käyneet, jotta tietäisimme a) mitä haluamme ostaa ja b) mitä voimme mistäkin maksaa. Antiikkiliikkeiden sivuilla on siis surffattu ja myös ammattiapua kuva-arvioinnin muodossa olemme käyttäneet. Huomenna menemme jälleen Kuralaan - tällä kertaa neuvottelemaan irtaimistosta ja viimeisistä tarkennuksista kauppakirjaan. Myyjillä tuntuu olevan nyt vähän kiire tehdä kaupat ja edelleen on voimassa alustavasti sovittu kaupantekopäivä 30.12. Ja se onkin sitten ylihuomenna! Huomenna toivottavasti selviää moni asia, oleellisimpana kaupantekopäivä.

Myönnän, että täysin puolueettomasta mielipiteestä ei ole kyse, mutta mielestäni Kuralan Kartanotila ympäristöineen on ihmeellisen kaunis puhtaan valkoisessa lumipeitteessään. Kuviin on vaikea vangita kokonaisuutta, mutta kyllä niistäkin paremman käsityksen saa kuin pelkästään lukemalla:

Kuralan Kartanotilan päärakennus vuodelta 1830

Pihapiirin vanha aitta vuodelta 1860

Kuralan Kartanotilan talvista pihapiiriä

Päärakennuksen vieressä oleva väentupa vuodelta 1800 (remontoitu 1998)

Tukipäätös on tänään tehty hakemuksen mukaisesti!

2009-12-17T18:58:00.000+02:00

Otsikon sanoin alkoi tänään klo 16.37 inboxiini kolahtanut sähköposti TE-keskuksen yritysasiantuntijalta. Meille siis myönnettiin investointituki Manner-Suomen maaseudun kehittämisrahastosta - aivan mahtavaa!

Nyt vähenee telkkarin katsominen ja laitetaan iso pyörä pyörimään suunnitelmien toteuttamiseksi. Eikä kaikkia asioita ole suinkaan vielä edes suunniteltu, mutta nyt on helpompi tehdä yksityiskohtaisiakin suunnitelmia kun kaikkea pohdintaa ei tarvitsee aloittaa sanalla jos. Ensimmäisten joukossa listalla on nettisivujen pohjien teettäminen ja niille sisällön tuottaminen ja tietenkin muutto nykyiseltä asuinpaikkakunnalta Nummi-Pusulasta Pöytyän Yläneelle ja Kuralan Kartanotilalle. Jatkamme blogipäivityksiä ja kohta on odotettavissa muutakin kuin pelkästään näitä perustamisjuttuja. Vielä on kuitenkin niitäkin luvassa: maanantaina 21.12. menen Loimaan TE-toimistoon starttirahahaastatteluun. Toivottavasti onnistun vakuuttamaan sielläkin.

Nyt olemme kaupparekisterissä!

2009-12-17T12:15:00.001+02:00

Edellisessä kirjoituksessa maalailtu uhkakuva ei onneksi toteutunut, vaan tänään Kuralan Kartanotila Oy rekisteröitiin kaupparekisteriin. Taas ollaan yksi askel lähempänä. Se merkittävin ennakkoaskelkin on ihan muutaman päivän päässä. Olin eilen yhteydessä TE-keskukseen ja kertoivat, että päätös on tarkoitus tehdä vielä ennen joulua. Olemme luottavaisin mielin, että rahoituspäätös on myönteinen, vaikka sitä ei meille suoraan olekan TE-keskuksesta kerrottu. Toivottavasti emme ole tulkinneet hiljaisia viestejä väärin. Mikäli päätös on positiivinen niin sen jälkeen odottaakin se ratkaisevin askel - kaupanteko.

Lokakuun alussa kun aloimme tätä projektia viemään eteenpäin sanoin Lauralle, että jos ostamme Kuralan Kartanotilan, niin ostamme sen vielä tänä vuonna. Laura uskoi sen, koska tuntee minut ja itsensä jo vuosien takaa. Vanhempamme eivät olleet tästä vielä lokakuussa täysin vakuuttuneita, mutta heidänkin mielensä on matkan varrella muuttunut. Itsensä työllistämisessä on se plussa ettei tarvitse jatkuvasti pelätä yt-neuvotteluita ja toisaalta mitä enemmän tekee töitä, niin sitä enemmän myös tienaa. Palkkatyöläisenä saa ehkä vähän enemmän kiitosta, mutta tuskin raataminen palkassa näkyy.

Kaupparekisteriin pääseminen kestää

2009-12-14T19:23:00.000+02:00

Kuten todettu pitää Kuralan Kartanotila Oy olla merkitty kaupparekisteriin ennenkuin TE-keskus voi tehdä päätöksen investointiavustuksesta. Y-tunnuksen saimme heti paperien lähettämisen jälkeen 26.11. mutta sen jälkeen on ollut pari vastoinkäymistä. Ensin saimme tiistaina 8.12. kaupparekisteriltä kirjeen, missä ilmoitettiin että perustamisilmoituksen mukana toimittamani verkkopankista tulostettu ote tilitapahtumista ei kelpaa todisteeksi osakepääoman maksamisesta. Hoidin asian heti saman päivänä ja pankista faksattiin pankin leimaama tiliote kaupparekisteriin. Ajattelin, että tämän täydennyksen jälkeen rekisteriinmerkintä hoituu nopeasti, koska käsittelyaikaennuste on 7 työpäivää. Koko viime viikko kului ja mitään ei kuulunut.

Viikonloppuna selvisi sitten syykin. Kuralan Kartanotilan nykyisillä omistajilla on rekisteröitynä Kuralan Kartanotila toiminimi. Sen toki tiesin ja samassa kirjekuoressa meidän yrityksemme perustamisilmoituksen kanssa meni kaupparekisteriin Kuralan Kartanotila toiminimen nimen muuttaminen Kuralaksi kantatilan mukaan. Nykyisille omistajille oli niinikään kirjeellä toimitettu korjauskehoitus nimestä, mutta he eivät olleet sitä heti hoitaneet. Pelkkä Kurala ei kaupparekisterille kelvannut. Yritystämme ei voitu rekisteröidä koska kaupparekisterissä oli jo Kuralan Kartanotila rekisteröitynä; meille ei siitä PRH:sta kuitenkaan viitsitty mitenkään informoida. Tänään se asia on hoidettu ja Kuralan Kartanotila toiminimi muuttuu Kuralan tilaksi. Jokohan nyt meidän Kuralan Kartanotila Oy voitaisiin rekisteröidä? Se nyt olisi kaiken huippu, että seuraavaksi meille tulee kirje, jossa kerrotaan että Kuralan Kartanotila Oy:tä ei voida rekisteröidä, koska rekisterissä on jo liian samankaltainen Kuralan tila toiminimi. Siinä vaiheessa katkeaisi kamelinselkä - kyseisiä yrityksiä koskevat paperit toimitettiin kuitenkin samassa kirjekuoressa!

Täytyy varmuuden vuoksi huomenna soittaa kaupparekisteriin ja varmistaa asia. Kirjeposti kun kulkee sähköiseen verrattuna kovin verkkaisesti. Luottamus byrokratiasta selviytymiseen ja kaiken järjestymiseen meidän kannaltamme parhain päin on suuri ja alustavasti sovimmekin tänään kaupantekopäiväksi 30.12. Kunpa se toteutuisi!

Varo Suomen Yritystietorekisteriä!

2009-11-30T13:50:00.007+02:00

Suomen Yritystietorekisteri Oy soitti ja yritti suoraan sanoen huijata meidät ostamaan Kuralan Kartanotila Oy:n tiedot näkyviin heidän rekisteriinsä. Minulle soitettiin numerosta 044 783 7449, liittymän omistaa Finnish Online Oy (puhelinpalvelukeskus Tampereella). Soittajan nimeä en saanut ylös eikä ko. numerosta tietenkään kukaan vastaa, jotta voisin tarkistaa asian. Soittaja kyllä esitteli itsensä, mutta kaikkihan sen tietävät kuinka vaikea siitä on soittajan nimeä muistaa. Puhelun aluksi soittaja varmisti olenko oikea ihminen puhumaan Kuralan Kartanotila Oy:n asioista ja vastasin myöntävästi. Seuraavaksi tankattiin läpi yrityksen perustiedot. Ihmettelin, miksi soittaja kysyy samoja asioita jotka olen yrityksen perustamisilmoituslomakkeella ilmoittanut, koska luulin pitkään että soitto tulee virallisesta Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä. Sitten soittaja kysyi onko minulla kysyttävää. Kysyin, koska yrityksemme merkitään kaupparekisteriin. Vastauksesta tajusin, että tämä onkin jokin kaupallinen yritys! Sen jälkeen soittaja ohimennen kertoi, että perustietojen näkyminen heidän hakupalvelussaan maksaa 75 euroa vuodessa alv 0% ja jos haluamme logon näkyviin niin sitten 120 €/v. Pimahdin ja haukuin soittajan törkeästä tavasta yrittää huijata aloittavaa yrittäjää. Soittaja vastasi, että yritysten välisessä kaupassa ei päde kuluttajansuoja, ei suinkaan pahoitellut mitenkään vaan sanoi, että asiaan voidaan palata ja lopetti puhelun lyhyeen.

Puhelun jälkeen tarkistin YTJ:stä ja meidän Kuralan Kartanotila Oy:lle oli myönnetty y-tunnus heti samana päivänä kun perustamisilmoituksemme oli vastaanotettu. Eiköhän se pian rekisteröidä kaupparekisteriinkin ja homma etenee silläkin saralla!

Nyt lähinnä odotellaan

2009-11-27T19:25:00.001+02:00

Starttirahahakemus oli perillä Loimaan TE-toimistossa maanantaina 16. marraskuuta. Heti keskiviikkoaamuna sieltä soitettiin ja kehuttiin, että hakemus oli huolellisesti ja oikein täytetty. Ei kuulemma ole aivan jokapäiväistä. Saimme myös luvan perustaa yhtiön ja hakea investointitukea, mutta varsinaista liiketoimintaa ei saa aloittaa mikäli mielii starttirahan saajaksi. Olin varautunut pidempään odotteluun ja täytyykin antaa suuri kiitos nopeasta toiminnasta Loimaan TE-toimistolle.

Luonnoskauppakirjan kanssa tuli vielä samalla viikolla vähän viilaamista, mutta se saatiin neuvoteltua kuntoon viikonloppuun mennessä, jolloin allekirjoitimme Kuralan Kartanotila Oy:n perustamissopimuksen yhtiökumppaniemme kanssa. Sain myös mielestäni kaikki tarvittavat liitteet investointitukihakemukseen, yhteensä noin 50 sivua, ja tiputin hakemuksen postin vietäväksi sunnuntaina 22.11. Maanantaina kävimme kotimatkalla avaamassa tilin perustettavalle yritykselle Yläneen Osuuspankkiin. Tai no, jouduimme turvautumaan pankinjohtajan ystävällisyyteen, koska saavuimme pankille 5 minuuttia sulkemisajan jälkeen. Hän ystävällisesti teki valtakirjan, jotta tilinavaus saatiin hoidettua tiistaina. Tiistaina sekä keskiviikkona siirrettiin tilille osakepääoma ja maksettiin kaupparekisterin käsittelymaksu ja yrityksen perustamisilmoitus oli liitteineen valmis lähetettäväksi PRH:een. Se oli perillä eilen torstaina 26.11.

Investointiavustuksen perilletulon varmistin TE-keskuksessa hakemuksemme tulevalta käsittelijältä/esittelijältä. Sainkin ilokseni heti vastauksen, että hakemus on kirjattu saapuneeksi 24.11., mutta hän ei ole vielä nähnyt sitä, koska uudet hakemukset jaetaan esittelijöille aina (ja ilmeisesti vain) maanantaisin. Harmi että meidän hakemuksemme oli perillä tiistaina, jolloin se joutuu odottamaan viikon pelkästään jakamista. Uskon kyllä vielä suhteelliseen nopeaan käsittelyyn. Hakemuksemme käsittelijä lupasi pyytää heti mahdolliset puuttuvat liitteet kun saa hakemuksemme käsiteltäväksi. Toivottavasti olen osannut täyttää sen yhtä hyvin kuin starttihakemuksen eikä mitään tarvittavia liitteitä puutu.

Eli nyt sitten odotellaan TE-keskuksen päätöstä ja sen jälkeen homma toivottavasti sitten taas etenee. Aika pitkällä ollaan jo! Olemme kuitenkin Lauran kanssa päättäneet, että mikäli meille ei myönnetä investointiavustusta, niin joudumme luopumaan haavestamme ainakin tällä erää. Joutuisi ottamaan liikaa lainaa ja riskit kasvaisivat. Mutta olemme luottavaisia ja uskomme unelmaamme. Toivottavasti TE-keskuskin uskoo!

Perustaminen etenee ja tökkii yhtä aikaa

2009-11-11T18:08:00.000+02:00

Viime päivinä olen paiskinut pitkää päivää, jotta Kuralan Kartanotila muuttuisi paperilta ja haaveistamme todeksi. Ja on asia edennytkin: Kauppakirja on allekirjoituksia ja viimeisiä viilauksia vaille valmis, toisin sanoen hinta on sovittu. Olen saanut suullisen lainalupauksen pankista, missä pankinjohtaja on suhtautunut alusta asti positiivisesti, mutta samalla kuitenkin realistisesti. Myös yksityinen rahoitus on sovittu ja selvillä, mutta julkisen rahoituksen päätöksiä odotellaan kuin tulisilla hiilillä. On jo nimittäin aika kovat poltteet, että pääsisi muuttamaan nykyisestä vuokra-asunnosta omaan kartanoon!

Haemme hankkeeseen julkiselta puolelta TE-toimiston hallinnoimaa starttirahaa ja TE-keskuksen hallinnoimasta Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007-2011 investointiavustusta kiinteistön hankintaan. Kaikki riippuu kaikesta ja nyt kun kolmatta viikkoa asiaa selvittelen ja edistän, niin homma alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Starttirahahakemus on valmiina verovelkatodistusta lukuunottamatta, jonka olen tilannut ja joka toivottavasti kolahtaa postilaatikkoon lähipäivinä. Verohallinnon sähköisille palveluille täydet kymmenen pistettä! Tämänkin todistuksen tilaaminen onnistui erittäin kätevästi verkosta ilman puhelinvaihteesta toiseen pompottelua. Kaikki voittavat!

Ensimmäiseksi lähtee siis starttirahahakemus. Sen saatuaan ja siihen tutustuttuaan TE-toimisto ehkä mahdollisesti antaa luvan investointiavustuksen hakemiseen ja yhtiön perustamiseen. Voitte uskoa, että päivät tuntuvat pitkiltä. Starttirahan saamisen ehtonahan on, että yritystoimintaa ei ole millään muotoa aloitettu. Mutta koska lopullisen starttirahapäätöksen saamiseksi yrityksen rahoitus pitää olle selvillä, niin saamme siis ehkä hakea investointiavustusta, jolla on merkittävä osuus Kuralan Kartanotilan rahoituksessa. Investointiavustusta ei voida myöntää ellei hakijayritys ole merkitty kaupparekisteriin. Siksi tarvitsemme luvan myös yhtiön perustamiseen, vaikka se normaalisti aiheuttaisikin automaattisesti kielteisen starttirahapäätöksen. Ei ole tehty helpoksi tätä hommaa!

Mitä tästä opimme? Yrityksen perustaminen ei tapahdu silmänräpäyksessä ellei itsellä satu olemaan tarpeeksi rahaa. Eräänlainen worst case skenaario yrityksen perustamiseen kuluvasta ajasta kun tarvitaan julkista rahoitusta on seuraavanlainen:

Yritysidean hahmottelu ja liiketoimintasuunnitelman kirjoittaminen (3-5 vkoa)
Rahoitusneuvottelut pankin ja Finnveran kanssa (3-5 vkoa)
Haastattelukäynti paikallisessa kehittämiskeskuksessa
Starttirahan hakeminen ja päätöksen odottelu (2-6 vkoa)
Yrityksen perustamisasiakirjojen laatiminen
Ilmoitus kaupparekisteriin ja päätöksen/kirjaamisen odottelu (2-3 vkoa)
Mahdollinen investointi-, käynnistämis- tai kehittämisavustuksen hakeminen ja päätöksen odottelu (3-6 vkoa)
Jos kyseessä on iso investointi, johon avustus kohdistuu (kuten meillä), niin tässä välissä pitää etsiä vieras vakuus rahoituksen saamiseksi investoinnille, koska tuet maksetaan tositteita vastaan jälkikäteen joidenkin viikkojen/kuukausien viiveellä.
Varsinaisen yritystoiminnan aloittaminen
Yhteensä siis 13-25 vkoa eli kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen

Toki ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta toistaiseksi olen luottavainen, että ihan tuohon worst case skenaarioon emme joudu. Vielä elää toivo joulusta Kuralan Kartanotilalla!

Tervetuloa Pihla!

2009-10-29T19:07:00.001+02:00

Syntyihän se meidän vauvakin lopulta, puolitoista viikko lasketun ajan jälkeen tiistaina 20.10.2009 vähän ennen kahdeksaa aamulla. Saksalaissuomalaisten ystäviemme mallin mukaan päätimme heti kertoa hänen nimensä, koska emme halunneet kutsua häntä pötkyläksi tms. ensimmäisiä kuukausia. Toivomme, että ristiäiset voitaisiin pitää Kuralan kartanotilalla ja silloin vauvamme saa nimekseen Pihla. Niinhän se on, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Onnellinen perhe 23.10.09

Tässä on ollut vähän opettelemista puolin ja toisin, mutta pääasiassa kaikki on sujunut hyvin. Ihan hirmuisesti ei olla ehditty edistämään Kuralan kartanotila hanketta, mutta jonkin verran kuitenkin. Kaksi pankinjohtajaa on suullisesti näyttänyt vihreää valoa hankkeellemme, mikä tarkoittaa rahoituksen järjestymistä siltä osin. Liiketoimintasuunnitelma on lähetetty TE-keskukseen ihmeteltäväksi ja toivon kuulevani sieltä jotain lähipäivinä. Varmaa lupausta investointiavustuksesta sieltä on turha odottaa, mutta jos edes jonkinlainen positiivinen signaali. Edellisessä kirjoituksessani kuvailemaa starttirahan ja investointiavustuksen pattitilannetta selvitellään. Erilaisia vaihtoehtoja on olemassa, joista ilman muuta helpoin olisi TE-toimiston lievä jousto. Monimutkaisemmassa vaihtoehdosta mainittakoon kahden yrityksen perustaminen, joista osakeyhtiö omistaisi kiinteistön ja henkilöyhtiö harjoittaisi varsinaista liiketoimintaa.

Huomenna menen Kuralaan, jossa tapaan kiinteistövälittäjän ja myyjät. Tarkoituksena on katsastaa paikkoja viimekertaista tarkemmin, mm. ryömiä päärakennuksen perustuksiin ja varmistaa, että rakenteet ovat terveet. Erityisesti emme halua löytää sieltä lattiasientä. Mutta toisaalta miksi löytäisimme, koska rakennus on siinä kuitenkin ylväästi seisonut vuodesta 1830 asti. Parempi kuitenkin varmistaa. Lisäksi keskustellaan hinnasta. Rahaa tarvitaan kohtuullisen paljon, mutta saa sillä sitten vastinettakin: yhteensä 14 rakennusta ja useampi hehtaari maata. Saas nähdä miten meidän käy, elämme jännittäviä aikoja tulevaisuuttamme ajatellen.

Suomi tukee yrittäjyyttä

2009-10-18T15:06:00.002+03:00

Taloustaantuman keskellä suomalaisia kannustetaan yrittäjyyteen. Erityisesti akateemisia yrittäjiä on etsitty aktiivisesti ja toivottu heidän perustavan Suomeen uusia innovatiivisia kasvuyrityksiä, jotka lopulta haastavat Nokian Suomen ykkösyrityksenä. Miten homma sitten toimii käytännössä?

Olemme perustamassa matkailuyritystä Yläneelle, josta tuli 1.1.2009 osa Pöytyää. On olemassa runsaasti eri tahoja, joiden kaikkien toimenkuvaan kuuluu aloittavan yrittäjän tukeminen ja neuvonta yrityksen perustamiseen liittyvissä kysymyksissä. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin seuraavat instanssit, jotka voisivat auttaa meitä:

Varsinais-Suomen TE-keskus
Loimaan seutukunnan kehittämiskeskus
Varsin Hyvä ry
Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry
Turun Seudun Yrityspalvelukeskus POTKURI
Finnvera
Suomen Ekonomiliitto
Työ- ja elinkeinotoimisto
Maaseutuvirasto

Siis YHDEKSÄN eri tahoa! Ja jotenkin minulla on tunne, että tässä ei edes ole kaikki. TE-keskuksen palveluihin tutustuin ensimmäiseksi. Sain sellaisen käsityksen, että siellä osattaisiin auttaa melkein asiassa kuin asiassa. MUTTA. Toisaalta TE-keskuksen sivuilta selviää myös, että kaikki yrityksen perustamiseen liittyvät palvelut on keskitetty Yrityspalvelukeskus Potkuriin ja, että Varsinais-Suomessa voi kääntyä myös seudullisten kehittämiskeskusten puoleen (meidän tapauksessamme Loimaan seutukunnan kehittämiskeskus; lisäksi Varsinais-Suomessa on olemassa Turunmaanseutu ry, Vakka-Suomen seutukunta ja Yrityssalo). Siis joka alueelle on tarjolla 2-3 yhden luukun palvelumallia. Ei kai voi todeta muuta kuin mahtavaa palvelua! Lisäksi voisin saada vastaavia neuvontapalveluita Ekonomiliiton jäsenenä Suomen Ekonomiliitosta.

Edellinen on vielä yksinkertaista kauraa verrattuna julkisen ja/tai tuetun rahan jakajiin. Jälleen sain sellaisen käsityksen, että TE-keskuksen kautta voisin hakea lähes kaikkia mahdollisia yritystukia ja hankerahoituksia, jotka tulevat kohdallamme kyseeseen. MUTTA. Koska Yläne on maaseutua, voi tukia hakea Maaseutuviraston koordinoimasta Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Koska yrityksemme täyttää ainakin alkuvaiheessa mikroyrityksen kriteerit, niin tukea voisi hakea myös Leader-toimintaryhmältä. Yläne kuuluu Varsin Hyvä ry:n alueeseen ja Pöytyä puolestaan Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry:n alueeseen. Kumpaanhan pitäisi olla yhteydessä? Lainatakauksia ja yrittäjälainaa voi hakea Finnverasta ja starttirahaa puolestaan haetaan oman kunnan Työ- ja elinkeinotoimistosta (tutummin työvoimatoimistosta), mutta siihen toki tarvitaan TE-keskuksen, tai seudullisen neuvontapalvelun, lausunto. Myös maakuntaliitot ovat mukana rahoitussopassa koordinoimalla osaa EU:n hankerahoituksesta, mutta niitä voi hakea myös edellä mainittujen neuvontapalveluiden kautta. Huokaisemaan laittaa, huoh.

Valtavasti eri tahoja tarkoittaa valtavasti byrokratiaa. Mikä puolestaan tarkoittaa, että päätöksiin kuluu valtavasti aikaa. Vaikka yhden luukun palveluperiaate ainakin tähän astisten kokemusteni perusteella toimii asiakkaan näkövinkkelistä kohtuullisen hyvin, niin ei tässä kyseisessä luukussa kuitenkaan itse voida juurikaan tehdä päätöksiä vaan niistä pitää keskustella milloin minkäkin tahon kanssa. Kaikki tämä kestää ja Suomessa on en edes halua tietää montako ihmistä tekemässä työtä, jonka tarkoitus on ainoastaan helpottaa yksittäistä yrittäjää liian monimutkaiseksi luodussa palveluverkostossa. En varmasti tiedä tarpeeksi, mutta uskallan silti ehdottaa: Eikö olisi tuottavampaa, tehokkaampaa ja helpompaa yksinkertaistaa järjestelmää, kuin luoda erillisiä palvelukeskuksia joiden tarkoituksena on tehdä järjestelmästä käyttäjäystävällisempi, mutta jotka itseasiassa tekevät siitä entistä hankalammin lähestyttävän.

Luonnollisesti tällaisessa byrokratiaviidakossa syntyy myös vähintäänkin haastavia tilanteita johtuen eri rahoituslähteiden erilaisista myöntämisperusteista. Vai mitä sanotte tästä? Työ- ja elinkeinotoimistoista haettavan starttirahan kriteerinä on, että yritystoimintaa ei ole hakuvaiheessa aloitettu eikä yritystä perustettu, mutta yrityksen rahoituksen pitää olla kuitenkin selvillä. TE-keskuksen koordinoima investointiavustus puolestaan voidaan myöntää vain yritykselle, ei yksityishenkilölle. Selvitä tässä sitten rahoitus starttirahahakemukseen! Toinen huoh.